Miehet! Ajatuksiasi ja kokemuksiasi painonhallinnasta kaivataan tähän kyselyyn.

Tänään sanottua:"Jotkut vanhemmat haluavat niin kovasti suojella lapsia ylipainolta kun omaa kokemusta kiusaamisesta jne..on. Siinä vain helposti käy niin, että ylikontrolloiva ja piilosyyllistävä ote syömisessä johtaa juuri siihen mitä yritettiin välttää."

Näin se tutkimuksissakin muuten nähdään. On välillä hyvä pysähtyä miettimään onko oma kasvatusote syömisessä tasapainoinen ja positiivinen.

Vaakakapina on ihastuttanut. Ja joitakin vihastuttanut kun se on muka liian salliva, terveysriskejä vähättelevä, lihavuutta normalisoiva jne... Mutta Vaakakapina satsaa nimenomaan siihen mitä pitkäaikainen tutkimusnäyttö kertoo että pysyvässä painonhallinnassa kannattaa tehdä. Ja Vaakakapinan takana on vahvasti kansanterveysohjelma KKI, jonka plakkarista löytyy kaikenlaista hyvää mm. World Health Organisationin (WHO) Painonhallintapalkinto 10 v takaa hankkeesta, jossa itsekin olin mukana.

Eri mieltä saa olla, nyanssieroja on aina mutta jos kovasti on eri mieltä niin voisi myös miettiä onko oma tieto/taito/näkemys painonhallinnassa miten päivitetty. Ja jos on sitä mieltä, ettei näin auteta ihmisiä niin aina voi liittyä Jenny&Läskimyytinmurtajat ryhmään tarkastelemaan sitä hienoa voimaantumista minkä ihmiset usein saavat toisenlaisesta otteesta elintapoihin ja kehoonsa.

Jos pidät asiaa hyvänä ja tärkeänä niin jaa kiitos. Koska perusteluja rentoon, lempeään tai ylipäätään tutkittuun tekemiseen ei tällä hetkellä liikaa netissä liiku. Siksi tämän teimme - linkiksi jonka voi kaivaa esiin, kun joku luulee painonhallintaa "simppeliksi, tahdonvoimaa vaativaksi vähemmän syömiseksi ja liikkumiseksi".

Näin just vastailin ja ajattelin laittaa jakoon:
Syömisen kannattaisi tuottaa hyvää jaksamista ja hyvää fiilistä. Kukin tavallaan, mutta yleensä tämä saavutetaan parhaiten pitämällä kiinni jonkinlaisista yleislinjauksista kuten syödään kunnon aterioita melko tasaisesti ja laitetaan mukaan fiksujakin aineksia kuten kasviksia - kutsutaan tätä vaikka syömisen hallinnan kivijalaksi. Mutta sitten pienemmissä asioissa voisi olla salliva, koska elämä voi olla aika nihkeää jos siellä sun täällä pitää pikkuasioissa miettiä mikä olikaan ok ja mikä ei. On tietty yksilöllistä missä menee kenelläkin raja että ote alkaa olemaan niin tiukka että jaksaminen heikkenee, pinna kiristyy ja syömisen ilo kärsii - mutta jossain se raja jokaisella menee ja sitä ei kannata ylittää.

Ei ole koskaan riittänyt ymmärrystä ajoittaisille puheille etteikö terveellinen syöminen olisi kalliimpaa. Tietysti se on juuri artikkelissa kuvatulla tavalla. Senkin realiteetin kanssa voi luoda parempaa syömistä vaikka hankalampaa onkin.