hyvä syöminenhölmöilymedia
Viime blogautuksen lopussa joku kyseli minulta olisiko englanninkielisenä suositeltavaa kirjaa sen tapaisesta syömisestä jota itse ajattelen. Ei niitä oikein ole, niissä jotka on lähellä näkökanta on usein lähtöisin psykologiasta ja ravitsemus jää aika ohueksi (Dr Philin kirja hyvä esimerkki) - tai jotain mielestäni olennaista on aina puuttunut niistä kirjoista joita olen lukenut. Ranskattaret eivät liho kuvaa hienon käytännönläheisesti hyvää syömisen ajatusmaailmaa mutta ei osaa perustella sanomaansa, Intuitive eating on ravitsemuksellisesti kevyt. Ne ovat minusta erinomaisia kirjoja ja suosittelen niitä mielelläni kaikille syömisen hallinnasta kiinnostuneille. Mutta ravitsemustietoa ja syömisen psykologiaa hyvin yhdistävää ja perustelevaa englanninkielistä kirjaa en ole löytänyt - pakkohan sellainen kuitenkin jossain on olla jo. Ja aion kyllä sellaisen itsekin vielä tehdä - ihan varmuuden vuoksi.
Mutta tuon kysymyksen innoittamana katselin kuitenkin ravinnon populaarikirjojen rivistöäni jos joku olisi unohtunut mielestäni. Ja päätin kerrankin laskea montako niitä populaarikirjoja on ("tietokirjat" on eri rivissä - ja ei en todellakaan ole näin organisoitunut ihminen yleensä). Niitä oli 62 - ei paljon mutta ei vähänkään. En mitenkään varsinaisesti keräile näitä kirjoja mutta ostan kyllä aina kirjan joka tuntuu kiinnostavalta - se tarkoittaa käytännössä että kirja on joko todella vanha tai sitten uskon että siinä on jotain muutakin kuin perusliirumlaarumia. Ja kyllä minulla on Amazonista koko ajan jokin kirjapaketti tulossa Suomeen päin ja divareissa käyn kun vastaan tulee joten kyllä tuo luku tuosta kasvaa.
Samalla jäin miettimään kuinka moni näistä kirjoista on sellaisia, joista olen saanut jotain uutta ajatusta irti. Varmaan useimmat, koska muuten ostointo olisi laantunut ajan myötä. Mutta aika harva kirja oli lopulta sellainen josta näin ajankin kanssa olisi jäänyt jotain mieleen. Nappasin kirjahyllystä sellaiset kirjat, joista minulla oli vahva mielikuva eli jotain ne ovat minussa liikauttaneet. Ehkä niistä kirjoista voi löytyä muillekin jotain annettavaa tai ainakin kesälukemista. Yllätyin hiukka itsekin, että käteen jäi vain muutama kirja. Kaikki vähänkään yleisemmät suomalaiset tai ulkomaiset ravinto/dieettikirjat hyllyssä on mutta ne eivät ole minua ihan hirveästi sitten näköjään liikauttaneet.
Ensimmäisen maininnan ansaitsee ilman muuta William Leithin Pohjaton nälkä. Jo tematiikaltaan se liikkuu vaietulla alueella eli miehen tunnesyömisessä. Teksti on kirjoitettu lennokkaasti omakohtaisen päiväkirjamaisessa muodossa ja käsittely painonhallinnan alueilla on aika monipuolista mihinkään suuntaukseen erityisemmin kiintymättä. Loppupäätelmäkin on mainio ja aliarvostettu: syömisen ja painon hallinta on elämän hallintaa - vaikeat syömisasiat harvoin ratkeaa vain ruokavaliota muuttamalla.
Loren Cordainin Paleo Diet on hyvä. Se ei sykähdyttänyt lukuhetkellä kun hänen tutkimuksensa olivat luettuna, mutta se on silti selkeä ja ajatuksia herättävä teos. Tietynlainen perusteos jos ei tiedollisesti niin nykykeskustelun taustojen hahmottamisessa.
Marion Nestlen Food Politics on kirja josta todella pidin ammoin. Siinä oli sellaista sisäpiiriläisen tietoa ja kokemusta kuinka ravitsemuspolitiikka usein menee ja miksi? En ihan tunnistanut suomalaista systeemiä omien kokemusteni pohjalta yhtä kyyniseksi kuin Nestle USA:n tilannetta kuvasi, mutta kyllä moni asia oli tunnistettavissakin. Kyseessä oli ehkä enemmän varoittava esimerkki, mihin suuntaan Suomessa asioiden ei pitäisi mennä yhtään lisää.
Vanhoista eepoksista monikin oli varmaan hyvä, mutta Toivo Rautavaaran Syömällä solakaksi -kirjan toi jotenkin lämpimiä mielikuvia - vaikka taisi sen käsittelytapa ravintoon olla aika yksitotinen. Ehkä se on vaan se, että siinä oli hauskat kuvat...
Kaikki muistot ei ole positiivisia. Veriryhmädieetti on kirja joka jäi vahvasti mieleen. Mutta siksi että se oli minusta hienosti laadittu ja erittäin vakuuttavan oloinen kirja - ei silti vakuuttava, vaikka miten avarakatseinen haluaisin olla niin kyllä tämän kirjan kohdalla oma raja ylittyi. Mutta se kuinka tyhjästä pystyy nyhjäämään niin uskottavan kokonaisuuden oli minusta aika huikea suoritus ja osoittaa tekijältään intoa ja varmaan vilpitöntä uskoa omaan systeemiin. Ei tuollaista voisi muuten kasata.
Tuoreimmista kirjoista mieleen jäi muutama: Peruna - eräs maailmanhistoria, vaikealukuinen Meals to come joka toi perspektiiviä ruuan loppumisen nykyisiin huoliin ja Waste joka kuvasi ruuan hävikkiä. Mutta tuskin niistä muutaman vuoden päästä mitään kummempaa mielikuvaa enää on. Lukulistalla seuraavina ravintokirjoina tulossa ovat Eating animals ja Women Food and God - mutta niihin taitaa mennä tovi. Aika monta kirjaa on niiden edellä...
Lukusuositukset ovat tervetulleita!! Jos nyt terveyskirjallisuutta miettii laajemmin niin niitä luen ehkä vieläkin enemmän ja kaikki ehdotukset on tervetulleita.
Mutta tuon kysymyksen innoittamana katselin kuitenkin ravinnon populaarikirjojen rivistöäni jos joku olisi unohtunut mielestäni. Ja päätin kerrankin laskea montako niitä populaarikirjoja on ("tietokirjat" on eri rivissä - ja ei en todellakaan ole näin organisoitunut ihminen yleensä). Niitä oli 62 - ei paljon mutta ei vähänkään. En mitenkään varsinaisesti keräile näitä kirjoja mutta ostan kyllä aina kirjan joka tuntuu kiinnostavalta - se tarkoittaa käytännössä että kirja on joko todella vanha tai sitten uskon että siinä on jotain muutakin kuin perusliirumlaarumia. Ja kyllä minulla on Amazonista koko ajan jokin kirjapaketti tulossa Suomeen päin ja divareissa käyn kun vastaan tulee joten kyllä tuo luku tuosta kasvaa.
Samalla jäin miettimään kuinka moni näistä kirjoista on sellaisia, joista olen saanut jotain uutta ajatusta irti. Varmaan useimmat, koska muuten ostointo olisi laantunut ajan myötä. Mutta aika harva kirja oli lopulta sellainen josta näin ajankin kanssa olisi jäänyt jotain mieleen. Nappasin kirjahyllystä sellaiset kirjat, joista minulla oli vahva mielikuva eli jotain ne ovat minussa liikauttaneet. Ehkä niistä kirjoista voi löytyä muillekin jotain annettavaa tai ainakin kesälukemista. Yllätyin hiukka itsekin, että käteen jäi vain muutama kirja. Kaikki vähänkään yleisemmät suomalaiset tai ulkomaiset ravinto/dieettikirjat hyllyssä on mutta ne eivät ole minua ihan hirveästi sitten näköjään liikauttaneet.
Ensimmäisen maininnan ansaitsee ilman muuta William Leithin Pohjaton nälkä. Jo tematiikaltaan se liikkuu vaietulla alueella eli miehen tunnesyömisessä. Teksti on kirjoitettu lennokkaasti omakohtaisen päiväkirjamaisessa muodossa ja käsittely painonhallinnan alueilla on aika monipuolista mihinkään suuntaukseen erityisemmin kiintymättä. Loppupäätelmäkin on mainio ja aliarvostettu: syömisen ja painon hallinta on elämän hallintaa - vaikeat syömisasiat harvoin ratkeaa vain ruokavaliota muuttamalla.
Loren Cordainin Paleo Diet on hyvä. Se ei sykähdyttänyt lukuhetkellä kun hänen tutkimuksensa olivat luettuna, mutta se on silti selkeä ja ajatuksia herättävä teos. Tietynlainen perusteos jos ei tiedollisesti niin nykykeskustelun taustojen hahmottamisessa.
Marion Nestlen Food Politics on kirja josta todella pidin ammoin. Siinä oli sellaista sisäpiiriläisen tietoa ja kokemusta kuinka ravitsemuspolitiikka usein menee ja miksi? En ihan tunnistanut suomalaista systeemiä omien kokemusteni pohjalta yhtä kyyniseksi kuin Nestle USA:n tilannetta kuvasi, mutta kyllä moni asia oli tunnistettavissakin. Kyseessä oli ehkä enemmän varoittava esimerkki, mihin suuntaan Suomessa asioiden ei pitäisi mennä yhtään lisää.
Vanhoista eepoksista monikin oli varmaan hyvä, mutta Toivo Rautavaaran Syömällä solakaksi -kirjan toi jotenkin lämpimiä mielikuvia - vaikka taisi sen käsittelytapa ravintoon olla aika yksitotinen. Ehkä se on vaan se, että siinä oli hauskat kuvat...
Kaikki muistot ei ole positiivisia. Veriryhmädieetti on kirja joka jäi vahvasti mieleen. Mutta siksi että se oli minusta hienosti laadittu ja erittäin vakuuttavan oloinen kirja - ei silti vakuuttava, vaikka miten avarakatseinen haluaisin olla niin kyllä tämän kirjan kohdalla oma raja ylittyi. Mutta se kuinka tyhjästä pystyy nyhjäämään niin uskottavan kokonaisuuden oli minusta aika huikea suoritus ja osoittaa tekijältään intoa ja varmaan vilpitöntä uskoa omaan systeemiin. Ei tuollaista voisi muuten kasata.
Tuoreimmista kirjoista mieleen jäi muutama: Peruna - eräs maailmanhistoria, vaikealukuinen Meals to come joka toi perspektiiviä ruuan loppumisen nykyisiin huoliin ja Waste joka kuvasi ruuan hävikkiä. Mutta tuskin niistä muutaman vuoden päästä mitään kummempaa mielikuvaa enää on. Lukulistalla seuraavina ravintokirjoina tulossa ovat Eating animals ja Women Food and God - mutta niihin taitaa mennä tovi. Aika monta kirjaa on niiden edellä...
Lukusuositukset ovat tervetulleita!! Jos nyt terveyskirjallisuutta miettii laajemmin niin niitä luen ehkä vieläkin enemmän ja kaikki ehdotukset on tervetulleita.