mediaravitsemus netissä
Tämä ei ole mikään uusi fiilis mutta se tuli taas kun luin yhtä juttua. Mä olen aivan hyytynyt siihen että ravitsemuskeskustelu pyörii edelleen rasvan ja hiilihydraatin ympärillä kuten se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Ja jos ei pyöri, niin siihen sen joku kääntää.
Tämä teema pitäisi olla jo "sovittuna"
Enkä nyt väitä, etteikö rasvassa ja hiilihydraateissa olisi ollut ja ole yhä keskusteltavaa. Kyllä on - kuilu eri näkemysten välillä on vielä iso vaikka onkin lähentynyt. Omassa ajattelumaailmassani tämä asia olisi voitu vain ratkaista paljon aiemmin ja siirtyä eteenpäin keskustelemaan muista asioista. Miten niin? En nyt jaksanut kaivella mielipiteeni todistusaineistoa (esim. keho.netistä) mutta aika huoletta voin todeta että jo joskus 2003-2005 oli aika helppo todeta, että vähähiilihydraattinen on yksi vaihtoehto terveelliseen syömiseen varsinkin jos se koostetaan (esim. South Beach Diet -tyyppisesti) kasvikunnan tuotteista ja öljyistä enemmän painottuvaksi. Voi olla, että tähän johtopäätökseen olisi ollut tutkimusnäyttöä jo aiemmin mutta ainakin tuohon mennessä osviittaa oli riittävästi. Ja kas kummaa, eipä tuo johtopäätös ole kummoisesti muuttunut sittemminkään kuten Reijo Laatikainen hiljattain kirjoitti ja on tähän lopputulokseen tultu myös ihan tieteellisissä katsauksissa.
Se miksi sitä sopua ei ole tullut on varmasti moninainen show. Mutta harvalla on varaa sanoa että asioita olisi katsottu avarakatseisesti - joukossa on toki ollut tällaisia yksilöitä mutta kriittinen massa on puuttunut. Peiliin katsomisen paikka on monessa kohtaa muiden syyttelyn sijaan. Minusta yksi ravitsemustutkimuksen tavoite olisi haarukoida mahdollisimman laajaa näkemystä hyvästä syömisestä - käsi pystyyn kenen mielestä joku osapuoli rasva/HH -debatissa olisi tätä edistänyt. Kyllä se on mennyt niin että kuka nyt sitten mitäkin ruokia olisi halunnut pitää vältettävien listalla.
Jo vuosia sitten olisi ollut mahdollisuus päästä tällaiseen yleiseen "sopumielipiteeseen" - sitten ajan kanssa olisi voitu hioa tyydyttyneiden rasvojen ja hiilihydraattien finessejä mutta niistä ei olisi tarvinnut tehdä mitään syömisen kulmakiviä. Mutta kun ei... Terveyspuolella on ollut vaikea hyväksyä vähähiilihydraattisuutta vaihtoehtona ja toisella puolen on tapeltu kynsin hampain tyydyttyneen rasvan puolesta - ydinongelma minusta on ollut että hiilihydraatit ja tyydyttynyt rasva on debatin molemmilla osapuolilla liitetty tiukasti toisiinsa vaikka ne ovat osin eri teemoja. Ja vähähiilihydraattisuus on liitetty liian suorasti ketoosiin ja minimihiilareihin vaikka säätönappula hiilihydraattien määrässä on portaaton. Vähähiilihydraattisuutta kun voi toteuttaa myös ilman ketoosia, voita ja pekonia jos ne huolettavat. Olisi voitu todeta, että aika hyvin näyttää ihminen pärjäävän monenlaisilla hiilihydraattimäärillä ja että tyydyttyneen rasvan rooli ei enää näytä niin isolta ja sen sopiva saantikin voi muuttua ruokavalion kokonaisuuden mukana. Hiotaan niitä nyansseja sitten lisätutkimuksen kanssa mutta vähähiilihydraattisemmallakin voi syödä hyvin. Case closed ja eteenpäin.
Mitä tärkeämpää voisi olla?
No onkos tästä jotain haittaa, että asiasta on väännetty näin pitkään. Minusta on. Niin kauan kun me jauhamme tätä asiaa niin keskustelun julkinen paine on pois asioista jotka olisivat mielestäni tärkeämpiä. Koen tavallaan että olemme missanneet useita vuosia mahdollisuutta puuttua syömisen isoihin ongelmiin.
Ja mitäs ne isot ongelmat mielestäni ovat? Melkein puolet aikuisista syö huonon lounaan ja loppupäivän syöminen menee siitä sekaisin, kouluruokaa syödään surkeasti ja kouluruuan valmistamista ollaan viemässä yhä isompiin yksiköihin, syömme kasviksia liian vähän, saamme niukalti välttämättömiä rasvahappoja, miten kalan syönti "ongelman" voisi ratkaista, stressaamme liikaa syömisestä, janojuomakulttuurimme menee huonoon suuntaan, ruokakulttuurimme on menossa huonoon suuntaan ruuan arvostuksen laskiessa, syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat iso ongelma, moninaiset vatsavaivat vaatisivat huomiota jne.. Jos joku haluaa näitäkin asioita katsoa vain rasva/hiilihydraattikinastelun näkökulmasta niin se varmasti onnistuu - mutta on aika turhaa ja varmasti epärakentavaa. Niin kauan kuin kinastellaan niin hukkaamme yhteistä ääntä näiden isojen asioiden edistämiseen.
No onneksi näissä kaikista asioista olla huolissaan ja niitä yritetään parantaa terveyden edistämisessä. Mutta näiltä toimilta puuttuu nyt julkisen keskustelun paine ja siksi toimenpiteiden edistäminen on hidasta ja vaivalloista. Julkisen keskustelun paine päätöksentekoon on valtava ja haluan sen nykyistä parempaan käyttöön tukemaan terveellisempää syömistä. Jos viimeiset viisi vuotta olisi keskusteltu enemmän vaikkapa kouluruuasta niin veikkaisinpa että isommat keskuskeittiöhankkeet olisivat jäissä, ruokatunnit kouluissa olisivat pitempiä ja järkevämpiin aikoihin, kouluruuan laatu olisi menossa parempaan suuntaan ja kouluruokailun rahoitus olisi kasvussa. Nyt ollaan jälkijunassa, mennään heikoilla lisäainekohuperusteilla (vaikka voihan sitäkin kautta jotain hyvääkin tulla) ja asiallinen debatti aiheen ympärillä on yhä liian hiljaista mikä näkyy valitettavasti mm. mainiossa Kouluruokatietopankki -blogissa.
Jatko
Ottaen huomioon ettei "sopuratkaisua" ole vieläkään löytynyt niin voisimmeko nyt kuitenkin hiljalleen päästä näissä rasva/hiilihydraattiasioissa johonkin kultaisen keskitien synteesiin puolella ja toisella - tämä ei lähde siitä että odotetaan toisen osapuolen tulevan "järkiinsä" vaan siitä että laajennetaan omaa käsitystä hyvän syömisen mahdollisuuksista ja erotetaan isot linjaukset pienistä.
Jatkossa jos uusia isoja kysymyksiä tulee eteen niin voisiko yleinen ajatusmalli olla enemmän suuntaan "voisikohan tuokin toimia" kuin "tuskin se toimii". Asiantuntemukseni ei ole kummoinen sillä sektorilla, mutta nyt esim. D-vitamiinikeskustelussa on tullut vähän fiilis että siinäkään ajatus ei ole ollut ihan avoimimmillaan. Tutkimus joka tapauksessa näyttää asian tilan ennemmin tai myöhemmin, mutta tuo epätietoisuuden väliaika olisi lyhyempi ja helpompi jos lähtövire uusiin asioihin olisi uteliaan positiivinen.
__________________________________________________________________________________
PS. Jälkikäteen tuli mieleen yksi tiivistys vielä mitä toivoisin. Jos nyt miettii tätä rasva/HH debattia niin siinä on älyttömästi yhteisiä intressejä mutta on keskitytty eroihin - tottakai media suosii ristiriitoja mutta kyse on myös keskusteluosapuolista. Kasvisten syöminen, kunnon aterioiden syöminen, ruuasta nauttimisen ja ruuan tekemisen korostaminen, kalan syöminen, kouluruuan laatu jne olisi esimerkkejä yhteisistä intresseistä.. Minun muistikuvissani ei ole kuin yksi ainoa kerta jolloin mediakeskustelussa joku yritti kiinnittää huomiota näiden yhteisten teemojen ajamiseen sen sijaan että kinataan eroista. Se oli Fogelholm jossain vuoden takaisessa TV-ohjelmassa. Tätä kaipaan siis enemmän - yhteisten intressien esiinnostamista mahdollisten ristiriitatulkintojen ohella.
PPS. Ja tiedetään että tällainen ajatus globaalista yhteisymmärryksestä on naiivi. Asioita voi tulkita monin tavoin ja jotkut vaan nauttivat tai jopa hyötyvät ristiriidoista. Mutta jos keskustelu kuitenkin menisi parempaan suuntaan...
Tämä teema pitäisi olla jo "sovittuna"
Enkä nyt väitä, etteikö rasvassa ja hiilihydraateissa olisi ollut ja ole yhä keskusteltavaa. Kyllä on - kuilu eri näkemysten välillä on vielä iso vaikka onkin lähentynyt. Omassa ajattelumaailmassani tämä asia olisi voitu vain ratkaista paljon aiemmin ja siirtyä eteenpäin keskustelemaan muista asioista. Miten niin? En nyt jaksanut kaivella mielipiteeni todistusaineistoa (esim. keho.netistä) mutta aika huoletta voin todeta että jo joskus 2003-2005 oli aika helppo todeta, että vähähiilihydraattinen on yksi vaihtoehto terveelliseen syömiseen varsinkin jos se koostetaan (esim. South Beach Diet -tyyppisesti) kasvikunnan tuotteista ja öljyistä enemmän painottuvaksi. Voi olla, että tähän johtopäätökseen olisi ollut tutkimusnäyttöä jo aiemmin mutta ainakin tuohon mennessä osviittaa oli riittävästi. Ja kas kummaa, eipä tuo johtopäätös ole kummoisesti muuttunut sittemminkään kuten Reijo Laatikainen hiljattain kirjoitti ja on tähän lopputulokseen tultu myös ihan tieteellisissä katsauksissa.
Se miksi sitä sopua ei ole tullut on varmasti moninainen show. Mutta harvalla on varaa sanoa että asioita olisi katsottu avarakatseisesti - joukossa on toki ollut tällaisia yksilöitä mutta kriittinen massa on puuttunut. Peiliin katsomisen paikka on monessa kohtaa muiden syyttelyn sijaan. Minusta yksi ravitsemustutkimuksen tavoite olisi haarukoida mahdollisimman laajaa näkemystä hyvästä syömisestä - käsi pystyyn kenen mielestä joku osapuoli rasva/HH -debatissa olisi tätä edistänyt. Kyllä se on mennyt niin että kuka nyt sitten mitäkin ruokia olisi halunnut pitää vältettävien listalla.
Jo vuosia sitten olisi ollut mahdollisuus päästä tällaiseen yleiseen "sopumielipiteeseen" - sitten ajan kanssa olisi voitu hioa tyydyttyneiden rasvojen ja hiilihydraattien finessejä mutta niistä ei olisi tarvinnut tehdä mitään syömisen kulmakiviä. Mutta kun ei... Terveyspuolella on ollut vaikea hyväksyä vähähiilihydraattisuutta vaihtoehtona ja toisella puolen on tapeltu kynsin hampain tyydyttyneen rasvan puolesta - ydinongelma minusta on ollut että hiilihydraatit ja tyydyttynyt rasva on debatin molemmilla osapuolilla liitetty tiukasti toisiinsa vaikka ne ovat osin eri teemoja. Ja vähähiilihydraattisuus on liitetty liian suorasti ketoosiin ja minimihiilareihin vaikka säätönappula hiilihydraattien määrässä on portaaton. Vähähiilihydraattisuutta kun voi toteuttaa myös ilman ketoosia, voita ja pekonia jos ne huolettavat. Olisi voitu todeta, että aika hyvin näyttää ihminen pärjäävän monenlaisilla hiilihydraattimäärillä ja että tyydyttyneen rasvan rooli ei enää näytä niin isolta ja sen sopiva saantikin voi muuttua ruokavalion kokonaisuuden mukana. Hiotaan niitä nyansseja sitten lisätutkimuksen kanssa mutta vähähiilihydraattisemmallakin voi syödä hyvin. Case closed ja eteenpäin.
Mitä tärkeämpää voisi olla?
No onkos tästä jotain haittaa, että asiasta on väännetty näin pitkään. Minusta on. Niin kauan kun me jauhamme tätä asiaa niin keskustelun julkinen paine on pois asioista jotka olisivat mielestäni tärkeämpiä. Koen tavallaan että olemme missanneet useita vuosia mahdollisuutta puuttua syömisen isoihin ongelmiin.
Ja mitäs ne isot ongelmat mielestäni ovat? Melkein puolet aikuisista syö huonon lounaan ja loppupäivän syöminen menee siitä sekaisin, kouluruokaa syödään surkeasti ja kouluruuan valmistamista ollaan viemässä yhä isompiin yksiköihin, syömme kasviksia liian vähän, saamme niukalti välttämättömiä rasvahappoja, miten kalan syönti "ongelman" voisi ratkaista, stressaamme liikaa syömisestä, janojuomakulttuurimme menee huonoon suuntaan, ruokakulttuurimme on menossa huonoon suuntaan ruuan arvostuksen laskiessa, syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat iso ongelma, moninaiset vatsavaivat vaatisivat huomiota jne.. Jos joku haluaa näitäkin asioita katsoa vain rasva/hiilihydraattikinastelun näkökulmasta niin se varmasti onnistuu - mutta on aika turhaa ja varmasti epärakentavaa. Niin kauan kuin kinastellaan niin hukkaamme yhteistä ääntä näiden isojen asioiden edistämiseen.
No onneksi näissä kaikista asioista olla huolissaan ja niitä yritetään parantaa terveyden edistämisessä. Mutta näiltä toimilta puuttuu nyt julkisen keskustelun paine ja siksi toimenpiteiden edistäminen on hidasta ja vaivalloista. Julkisen keskustelun paine päätöksentekoon on valtava ja haluan sen nykyistä parempaan käyttöön tukemaan terveellisempää syömistä. Jos viimeiset viisi vuotta olisi keskusteltu enemmän vaikkapa kouluruuasta niin veikkaisinpa että isommat keskuskeittiöhankkeet olisivat jäissä, ruokatunnit kouluissa olisivat pitempiä ja järkevämpiin aikoihin, kouluruuan laatu olisi menossa parempaan suuntaan ja kouluruokailun rahoitus olisi kasvussa. Nyt ollaan jälkijunassa, mennään heikoilla lisäainekohuperusteilla (vaikka voihan sitäkin kautta jotain hyvääkin tulla) ja asiallinen debatti aiheen ympärillä on yhä liian hiljaista mikä näkyy valitettavasti mm. mainiossa Kouluruokatietopankki -blogissa.
Jatko
Ottaen huomioon ettei "sopuratkaisua" ole vieläkään löytynyt niin voisimmeko nyt kuitenkin hiljalleen päästä näissä rasva/hiilihydraattiasioissa johonkin kultaisen keskitien synteesiin puolella ja toisella - tämä ei lähde siitä että odotetaan toisen osapuolen tulevan "järkiinsä" vaan siitä että laajennetaan omaa käsitystä hyvän syömisen mahdollisuuksista ja erotetaan isot linjaukset pienistä.
Jatkossa jos uusia isoja kysymyksiä tulee eteen niin voisiko yleinen ajatusmalli olla enemmän suuntaan "voisikohan tuokin toimia" kuin "tuskin se toimii". Asiantuntemukseni ei ole kummoinen sillä sektorilla, mutta nyt esim. D-vitamiinikeskustelussa on tullut vähän fiilis että siinäkään ajatus ei ole ollut ihan avoimimmillaan. Tutkimus joka tapauksessa näyttää asian tilan ennemmin tai myöhemmin, mutta tuo epätietoisuuden väliaika olisi lyhyempi ja helpompi jos lähtövire uusiin asioihin olisi uteliaan positiivinen.
__________________________________________________________________________________
PS. Jälkikäteen tuli mieleen yksi tiivistys vielä mitä toivoisin. Jos nyt miettii tätä rasva/HH debattia niin siinä on älyttömästi yhteisiä intressejä mutta on keskitytty eroihin - tottakai media suosii ristiriitoja mutta kyse on myös keskusteluosapuolista. Kasvisten syöminen, kunnon aterioiden syöminen, ruuasta nauttimisen ja ruuan tekemisen korostaminen, kalan syöminen, kouluruuan laatu jne olisi esimerkkejä yhteisistä intresseistä.. Minun muistikuvissani ei ole kuin yksi ainoa kerta jolloin mediakeskustelussa joku yritti kiinnittää huomiota näiden yhteisten teemojen ajamiseen sen sijaan että kinataan eroista. Se oli Fogelholm jossain vuoden takaisessa TV-ohjelmassa. Tätä kaipaan siis enemmän - yhteisten intressien esiinnostamista mahdollisten ristiriitatulkintojen ohella.
PPS. Ja tiedetään että tällainen ajatus globaalista yhteisymmärryksestä on naiivi. Asioita voi tulkita monin tavoin ja jotkut vaan nauttivat tai jopa hyötyvät ristiriidoista. Mutta jos keskustelu kuitenkin menisi parempaan suuntaan...