motivaatiosyömisen ohjaus
Motivaation puute. Siihenhän nämä elintapamuutokset usein tyssäävät - tai niin ainakin luullaan. Kun muutosta haluavilta suomalaisilta on kysytty syitä syömismuutosten esteisiin on itsekurin puute numero 1 - ja sen kääntöpuolena asia mielletään usein myös motivaation puutteeksi. Ongelmana minusta onkin, että liian usein motivaatio mielletään haluksi mennä läpi harmaan kiven tai hakata päätä seinään kerrasta toiseen - ja motivaatio elintapamuutoksessa on sitten tämä ajatusmalli jossa todetaan "vaikeetahan tämä on ja vaatii itsekuria, mutta kyllä mä olen päättänyt nyt tsempata ja yrittää kaikkeni".
Motivaatio vs. tekemisen laatu
En vain voi nähdä motivaatiota tuollaisena. Minulle motivaatiota on, että joku haluaa jonkun asian muuttuvan. Joku haluaa laihtua, joku haluaa jaksaa paremmin, joku haluaa kuivaan ihoonsa apua, joku haluaisi olla liikkuvampi, joku haluaa näyttää paremmalta, joku haluaa kuntonsa kohoavan - he ovat kaikki jo ihan tarpeeksi motivoituneina pelkästään tuon halunsa puolesta. Kun motivaatio on tuolla lähtöajatuksella kunnossa niin loppu on vain tekemisen sopivaa mitoittamista ja oikeiden asioiden tekemistä, jotta tulos myös toteutuu. Jos henkilö alkaa vaikkapa laihtuakseen tekemään jotakin, jonka vuoksi ei meinaa enää jaksaakaan laihdutusta ja tekeminen alkaa rakoilemaan niin ei se mikään motivaation ongelma ole, se on tekemisen ongelma. Joko tehdään liian paljon muutoksia tai liian tiukkoja muutoksia tai sitten tehdään vääriä asioita tai sitten tehdään oikeita asioita mutta joitain muita vielä tärkeämpiä asioita ei ole huomattu muuttaa. Tyyppitilanteita on monia, mutta otetaan nyt vaikka esimerkiksi liikunnan aloittava henkilö, joka aloittaa liikunnan lähes järjestään liian kovalla teholla ja mahdollisesti lajissa, jossa mielekkyyttä ei ole mietitty loppuun vaan on vain valittu joku "tehokas" laji: äijät on sitten juoksulenkeillä ja naiset jumpissa ja spinningeissa vaikkei lähtökunto millään noita vielä sallisi ja ehkei se lajikaan ole itselle sopivin. Ja tottakai laihduttaja, joka syö liian vähän ja välttelee kuka mitäkin kuuluu tähän samaan kastiin. Kun he väsähtävät niin ei motivaatiossa ole vikaa. Tekemisessä on.
Jokainen puutteellista motivaatiotaan ja heikkoa itsekuriaan valitteleva voisikin miettiä tätä asiaa. Jos haluat laihtua, laihtumismotivaatiossasi ei ole mitään vikaa. Jos haluat syödä terveellisemmin, ei motivaatiossasi ole mitään vikaa. Jos haluaisit olla hyväkuntoisempi, ei liikkumismotivaatiossa ole mitään vikaa. Jos homma ei toimi, se vika on tekemisessä jossa ei nähdä miten tämä homma pitäisi ratkaista
Ohjaajat pääsee helpolla
Ohjaustyössäkin aika usein asiakkaan "motivaatio-ongelma" on ohjaajan puute eikä asiakkaan. Henkilön motivaatiossa ei ole mitään vikaa jos hän haluaa laihtua, voida paremmin, jaksaa paremmin, jota kuiva iho vaivaa, terveysriski huolettaa tai ylipäätään haluaisi muuttaa jotain itsessään. Ja asioita, joiden kautta motivaation päästään kiinni on älyttömän paljon. Luulen valtaosan toimijoista olevan aika hyviä kaivamaan mahdollista motivaatiota monenlaisista asioista, mutta varmaan on niitäkin jotka pyrkii motivoimaan vain terveydellä - mikä toiminee aika huonosti kun ihan listauksissakin terveys ei ainakaan syömisessä ja liikkumisessa ole kärjessä ihmisten motivaatiotekijöissä. On myös jännää kuinka asiakastyössä asiakkaat aika usein vähän nolosti toteavat ettei terveys juuri motivoi - mihin tulee usein vastattua, etten oikein oletakaan terveyttä motivaattoriksi ja se on ihan sama mistä se motivaatio elintapamuutokseen kumpuaa kunhan kumpuaa. Valtaosalla joku tällainen kumpuava toive on ja sen jälkeen pallo siirtyy ohjaajalle, jonka tehtävä on mitoittaa muutokset sopiviksi. Mutta aika usein jos ohjausta ei mitoiteta ja kohdisteta hyvin ja asiakas ei pysty siihen niin se käännetään asiakkaan motivaatio-ongelmaksi eikä ohjaajan ongelmaksi.
Törmään alituiseen siihen kuinka syy nähdään itsessä eikä ohjauksessa ja ylivoimaisesti yleisin esimerkki tästä on asiakas, joka historiaa kerratessaan mainitsee Painonvartijat ja toteaa sen olleen "hyvä systeemi mutta itsellä ei vain riittänyt siihen motivaatio/itsekuri". Vielä kukaan ei ole sanonut, että sielläkin tuli oltua mutta sehän oli yltiötiukka viritys jossa juuri kukaan ei jaksa jos ei opi itse soveltamaan. Missä ovat ne ihmiset, jotka tulevat vastaanotoille ja ryhmiin todeten, ettei tämä homma nyt toimi minulla ja annapas nyt sellaisia ohjeita joita ihan tavallinenkin ihminen pystyy noudattamaan. Vaikka kaikenkaikkiaan ohjaustilanteessa sekä ohjaaja ja asiakas yhdessä pohtivat jatkoa niin kyllähän se nimenomaan on asiantuntijaroolissa olevan ohjaajan tehtävä osata antaa ohjeita, joissa mihinkään ylittämättömiin ongelmiin ei jouduta. Jos asiakas on itse hakeutunut ohjaukseen ja haluaa muutosta, niin kaikki siitä eteenpäin on tekemisen ongelmaa. Taaskaan ei motivaation ongelmaa.
Kun motivaatiota ei ole
Tottakai on niitäkin joita mikään ei nappaa vaikka kuinka kaivelee motivaatioita kaikenlaisista asioista. Tosin tässäkin sanoisin, että osa näistäkin on ei-motivoituneita luullessaan joutuvansa tekemään jotain ikävää ja hankalaa ja viisari on siksi kääntynyt ei-kiinnosta asentoon. Kun heille valotetaan, että oikeasti kysymys on jostain paljon helpommasta niin yhtäkkiä motivaatio saattaakin ponnahtaa esiin.
Ja sitten on niitä, joilla vain mitään intoa ei ole. Mutta heitä on aika vähän ja heidän voi melkein antaa olla rauhassa, koska jos ei mikään kiinnosta niin on aika epätodennäköistä että se yhtäkkiä ponnahtaisi esiin. Kyllä se ennemminkin heräilee hiljalleen jos on herätäkseen. Itse annan näiden motivoitumattomien asiakkaiden olla ja sanon, että palataan asiaan jos joskus alkaa kiinnostamaan. Useammankin asiakkaan ole lähettänyt pienen motivaatiokeskusteluun jälkeen nopeasti kotiin, ettei tarvitse maksaa vastaanottoa. Ei tulisi mieleenkään alkaa vääntämään ja kääntämään, että kyllä se motivaatio on nyt vaan saatava heräämään. Ymmärrän kuitenkin, että monilla - esimerkiksi terveydenhuollossa - on työnkuvia joissa koetaan velvollisuudeksi saada nämä umpimotivoitumattomatkin motivoituneiksi - ja koetaan, ettei työtä tehdä hyvin jos ei yritetä. Mutta kyllä se helposti on ajanhukkaa - ja motivaatio herää kuitenkin paremmin omilla oivalluksilla kuin toisten painostuksilla. Noin kaikenkaikkiaankaan en ole niin hirveän huolissani tulevan hyvinvointinsa kannalta motivoitumattomista henkilöistä joita on varmaan vähemmistö (?) suomalaisista. Paljon enemmän olen huolissani siitä väestön valtaosasta (?) joka haluaa muutosta mutta tekee asioita vähän väärin ja siksi ei saa tuloksia. Siellä se varsinainen potentiaalin hävikki on.