hyvä syöminenrasvarasvan laatu
Tämä blogautus on osa salamyhkäistä The Omega Files -sarjaa. Nämä on juttuja, joita tuossa kesällä kirjoittelin kun oli kirjan kirjoittamisen ohella kirjoitusmania päällä. Mutta jätin kuitenkin julkaisematta ajatellen, että pidän näppini erossa rasva-hiilari keskusteluista, koska haluan osaltani viestiä että syömisessä nyt sattuu olemaan muitakin ja jopa tärkeämpiäkin aiheita kuin tämä joka tuutista pursuava. Toinen syy julkaisemattomuuteen oli, että nämä jutut on aika fiilistelyä ja pohdintaa kohtuuvähäisellä tutkimustiedolla höystettynä - ajattelin että ehkä nämä voisi joskus tuunata sellaiseksi tieteellisemmiksi.
Mutta nyt kun on vähän kiireitä ja haluan pitää kuitenkin blogia hengissä, niin laitan nämä ilmoille tällaisenaan - ehkä joskus saatan linkitellä juttuihin lisää matskua jos näitä joku tuntuu lukevan. Ja kun Pronutritionistilla näyttää lähtevän liikkeelle rasvatutkimusten jatkumo niin ajoituskin on sopiva. Mutta muistakaa silti, syömisessä on paaaaaaljon muutakin kuin rasva ja hiilarit :)
-----------------------------------------------------------------------------------------
Erään aiemman blogautukseni keskusteluosassa totesin, että minun näkemykseni erilaisten rasvojen sopivasta saannista ei liity oikeastaan millään lailla "kolesteroliteoriaan" ja ei nyt mitenkään ihan mahdottomasti sydäntutkimuksiinkaan. Ja taisin todetakin, että ehkäpä sitten olisi aiheellista kirjoittaa että mistä se sitten tulee. Ja tässäpä tämä.
Törkeä tiivistys rasva-ajatuksestani
Ensin yleistävä mielipiteeni rasvojen saannista lyhyesti: rasvan määrä voi olla hyvässä ruokavaliossa niin monenlainen. On tärkeää, että välttämättömiä rasvahappoja saadaan runsaasti - ja kun nämä välttämättömät rasvahapot ovat monityydyttymättömiä niin se tarkoittaa että niitä pitäisi kokonaisuudessaan saada suht paljon. Omega-3/omega-6 suhteessa hyvä tavoite on siellä jossain 1:2 - 1:3 sektorilla - tai ainakin parempi kuin keskimäärin nykyään. Eli kalalle ja kasvikunnan omega-3 -lähteille on paljolti käyttöä. Ehkä eniten kannattaisi saada kertatyydyttymätöntä rasvaa, mikä on helposti hoidettu kunhan öljyjä sekä eläin- ja kasvikunnan ruokia ylipäätään syödään. Ja tyydyttynyttä rasvaa ruokavaliossa pitää toki olla, mutta ei sen isoin palikka näistä kolmesta kannata olla - mitä se edelleen Suomessa on. Ja transsit tietysti mielellään vähissä. Eli tyydyttymättömiin painottuu rasva-ajatukseni, mutta syynä ei ole se että tyydyttynyt rasva on tosi haitallista vaan se, että tyydyttymättömät rasvat näyttää olevan hyödyllisempiä ja siksi niitä kannattaa saada enemmän. Mutta tämäkin yksinkertaistus on se "hienostuneempi" visio, vielä lyhyempi olisi että hanki vaan riittävästi monityydyttymättömiä ja tuunaa niihin omega-3/omega-6 suhteisiin joku tolkku, niin aika hyvin silläkin pärjää oli loput rasvat miten päin vaan.
Minusta tämä rasvakokonaisuus tulee melko helposti kasaan kun vaan öljyjä, pähkinöitä, kalaa ja muitakin kasvi-eläinkunnan rasvoja syödään kaikkia reilusti ja monipuolisesti mutta myös syömisen muut osa-alueet ovat kunnossa. Yhtään ainutta ruoka-ainetta ei tule mieleen jota pitäisi jotenkin varoa tai olisi kiellettyjen listalla - enemmän kyse on kokonaisuudesta, joka muokkaa rasvan saannin kokonaisuuden. Minun päässäni tuo ajatus on selkeä, mutta monen lukijan mielestä se kuulostaa varmaan aika leväperäiseltä. Jääköön tämä kappale nyt silti, sillä blogautukseni pointti on se miksi olen sitä mieltä kuin olen.
Tutkimukselliset taustat
Tutkimuksellisesti mielipiteeni rasvoista ei tule oikein mistään yhdestä asiasta, jonka osaisin täsmentää. Oikeastaan kyse on vain siitä, että kun on 15 vuotta aika aktiivisesti kahlannut ravitsemustieteellisiä tutkimuksia, niin se kokonaisuus mikä sieltä hahmottuu on, että kun katsotaan koko hyvinvoinnin kirjoa niin se vain tuppaa menemään niin, että omega-3 ja omega-6 rasvoista on usein hyötyä ja harvemmin haittaa, kertatyydyttymättömät joskus hyödyllisiä ja joskus neutraaleja (aniharvoin haittaa) ja tyydyttyneet rasvat joskus neutraaleja ja joskus ne liittyvät ongelmiin - ja harvoin hyötyä vaikka näitäkin toki on. Tuossa kokonaisuudessa en edes itse pysty sanomaan, että joku tietty terveysnäkökulma olisi vahvasti pohjalla. Tottakai sitten jos/kun pitää alkaa perustelemaan niin sitten kaivetaan perusteeksi vaikkapa jotain katsausta/meta-analyysiä jostain yksittäisestä terveysriskistä - mutta ei ne oikeasti itselläni ainakaan se perusteen pohja ole.
Ja jos sivutaan blogautuksen alkua, niin en yleisiä syömisohjeita pohtiessa paljoakaan sydäreitä mieti - saatika sitten veren kolesteroleja, jotka on sydäripaketissa vain yksi palikka kymmenistä. Jo ihan perinteisistä riskitekijöistä verenpainetta pidän paljon tärkeämpänä, puhumattakaan uudemmista riskitekijöistä kuten tulehduksellisuuksista tai endoteelitoiminnoista. Kyllä nämä ohjaavat rasva-ajatustani paljon kolesteroleja enemmän - ja monet muut asiat vielä paljon näitä enemmän.
Historiallista fiilistelyä myös
Tutkimusten lisäksi minulla on myös kovin epätieteellinen peruste eli monen muun tavoin ajattelen, että se ruokavalio jota olemme historiallisesti tottuneet syömään antaa varmaan aika hyviä suuntaviivoja tämän päivän hyvälle syömiselle. Kutsuu sitä sitten paleoksi tai miksi vaan. Ei se ole mikään sääntö, jonka mukaan hyvä syöminen menee, mutta on se kohtuulooginen tausta-ajatus. Ja jos arvioidaan mitä on esihistoriassa syöty niin se menee samaan skaalaan: rasvoja kokonaisuudessaan suht kohtuullisesti, tyydyttymättömiä ja etenkin omega-3 rasvoja paljon, tyydyttyneitä aika vähän ja prosessoituja transseja ei tietty lainkaan. Ja kun miettii mitä ruokaa silloin on ollut tarjolla niin eihän se oikeastaan muunlaista voi ollakaan.
Kun tutkimukset ja johtava tausta-ajatus osoittavat samaan suuntaan, muutkin hyvinä pitämäni tahot tuntuvat olevan samoilla linjoilla ja kriittisetkin mielipiteet olen useammasti kahlannut ja pohtinut uudestaan ilman tulosta, niin kyllä se mielipide tähän tuntuu juuttuneen.
Ei kovin tieteellistä, eh?
Miksi minä hyväksyn mielipiteeni tueksi sitten näinkin fiilistelypohjaisen lähtökohdan kuin "mikä mielikuva tutkimuksista jää" ja historialliset lähtökohdat? Koska kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta johtopäätös on joka tapauksessa vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä ja loogista kokonaisuutta pitää kasata monenlaisista asioista. Vaarallista tieteelliseltä kannalta juu... mutta näiden kanssa pitää vain koettaa tasapainotella ja aika näyttää miten se onnistuu. Ja oikeastaan ainahan kaikissa suosituksissa on lopulta kyse tulkinnasta ja mielipiteestä, joten ei tässä mitään hirveän dramaattista sooloilua ole.
Miten niin johtopäätös on vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä? Kun pohditaan erilaisia rasvojen saannin riskejä, niin on tragikoomista miten paljon kaikki debatti pyörii sydänsairauksien ympärillä. Toki sieltä löytyy se suomalaistenkin suurin tappaja, mutta ei nyt sentään ainoa ja kokonaishyvinvoinnin kannalta se on vain yksi palikka lukuisista. Olisi paljon muitakin katsottavia: aikuistyypin diabetes, muut tulehdukselliset sairaudet, syövät, dementiasairaudet, mielenterveysongelmat, jaksaminen, syömisen nautittavuus, arjen joustavuus, jne - mitä kaikkea siihen hyvinvointiin liittyykään. Olisi suht helppoa jos hommana olisi pohtia vain miten sydäreitä ehkäistään - siihen on sentään aika hyvin tutkimusta. Terveysasioista on tietysti pakko olla jyvällä, mutta kun oman ohjeistuksen tavoitteena on oikeastaan hyvinvointi, jossa kokonaisterveys on vain osa pakettia ja siinä joku sydänterveys vain osa kokonaisterveyttä - niin koko paketti on tutkimuksellisesti ihan auki ja joutuu fiilistelemään. Ei ole mittaria, jolla minua kiinnostavaa asiaa olisi tutkittu: kuolleisuus ja sairastavuus ei siihen paljoa vastaa. Kehitteillä olevissa sairastavuuden ja elämänlaadun kombinaatioissa alkaa olla hiljalleen sellaista jujua, jota ajan takaa ja niiden hyviä tuloksia saadaankin jo ehkä kymmenen vuoden päästä. Siihen asti.. ei tässä auta kuin fiilistellä.
Totta kai tämä on oma mielipiteeni eikä Totuus. Visioni olisi erittäin helppo ampua alas lukemattomissa yksittäisissä aspekteissa vaikka isossa mittakaavassa se on minusta kantava. Ja voisi myös todeta, että ravitsemussukupolvemme minä mukaanlukien on kasvanut nykyiseen dogmaan ja olemme sokeita perusteluillemme ja valikoivia lukiessamme tutkimuksia - ja olisi siinäkin oikeassa. On ihan selvää, että olen tietyn ideologian kouluttama ja sieltä käsin väkisin edelleen asia katson. Voisi myös väittää, että tutkimuksissa on julkisuusharhaa eli vallinneen linjauksen mukaisia tutkimuksia olisi ollut helpompi saada julkaistua ja tutkimusasetelmia on myös suunniteltu vallinneiden rasvanäkemysten valossa eli lopulta vahvistettu vanhaa tahtomattaankin. Ja siinäkin olisi varmaan perää. Mutta en vain usko että nämä selittävät kokonaan havaintomassaani - varsinkin kun en koe mitään ongelmaa olla eri mieltä joistakin muista asioista, joita tuli opiskeltua ja aikanaan uskottuakin. Minusta on loogisempaa katsoa, että oma rasva-ajatukseni näyttää olevan ihmisille historiallinen tapa saada rasvaa ja se näkyy tämän päivän tutkimuksissa terveyden monilla tasoilla.
Mistäköhän kaikesta se rasva-ajatus koostuu?
Tämä siis mielipiteeni. En nyt näkisi hirveän hedelmällisenä alkaa väittelemään yksittäisten sairauksien tai riskitekijöiden rasvariskeistä, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla mihin taustatekijöihin teidän näkemyksenne rasvoista lopulta perustuu? Itse kun en ylipäätään pidä ihmistä mitenkään hirveän rationaalisena olentona niin veikkaan että aika harvalla se perustuu vain tutkimuksiin, kyllä siellä takana on joku muukin ohjaava/koettu tms. asia. Itselläni tunnistan tuon paleoaspektin ja ihan hyvin voi olla tekijöitä joita en edes tunnista. Ei mitään väliä vaikka olisitte tullut ihan eri johtopäätöksiin, mutta miten olette päätyneet nykyiseen rasva-ajatukseenne ja mitä tunteita/kokemuksia luulette takana olevan?
PS. Ja ihan lopuksi, en ole lainkaan varma että rasvojen jako tällä tavoin on kovin järkevää vaan todennäköisesti ruokaryhmittäinen keskustelu olisi ainakin rakentavampaa. Mutta kun tämä jaottelu on vuosikymmenien takaa tuttu niin ajatukseni tästä klassisesta rasvaryhmittelystä oli tässä.
Mutta nyt kun on vähän kiireitä ja haluan pitää kuitenkin blogia hengissä, niin laitan nämä ilmoille tällaisenaan - ehkä joskus saatan linkitellä juttuihin lisää matskua jos näitä joku tuntuu lukevan. Ja kun Pronutritionistilla näyttää lähtevän liikkeelle rasvatutkimusten jatkumo niin ajoituskin on sopiva. Mutta muistakaa silti, syömisessä on paaaaaaljon muutakin kuin rasva ja hiilarit :)
-----------------------------------------------------------------------------------------
Erään aiemman blogautukseni keskusteluosassa totesin, että minun näkemykseni erilaisten rasvojen sopivasta saannista ei liity oikeastaan millään lailla "kolesteroliteoriaan" ja ei nyt mitenkään ihan mahdottomasti sydäntutkimuksiinkaan. Ja taisin todetakin, että ehkäpä sitten olisi aiheellista kirjoittaa että mistä se sitten tulee. Ja tässäpä tämä.
Törkeä tiivistys rasva-ajatuksestani
Ensin yleistävä mielipiteeni rasvojen saannista lyhyesti: rasvan määrä voi olla hyvässä ruokavaliossa niin monenlainen. On tärkeää, että välttämättömiä rasvahappoja saadaan runsaasti - ja kun nämä välttämättömät rasvahapot ovat monityydyttymättömiä niin se tarkoittaa että niitä pitäisi kokonaisuudessaan saada suht paljon. Omega-3/omega-6 suhteessa hyvä tavoite on siellä jossain 1:2 - 1:3 sektorilla - tai ainakin parempi kuin keskimäärin nykyään. Eli kalalle ja kasvikunnan omega-3 -lähteille on paljolti käyttöä. Ehkä eniten kannattaisi saada kertatyydyttymätöntä rasvaa, mikä on helposti hoidettu kunhan öljyjä sekä eläin- ja kasvikunnan ruokia ylipäätään syödään. Ja tyydyttynyttä rasvaa ruokavaliossa pitää toki olla, mutta ei sen isoin palikka näistä kolmesta kannata olla - mitä se edelleen Suomessa on. Ja transsit tietysti mielellään vähissä. Eli tyydyttymättömiin painottuu rasva-ajatukseni, mutta syynä ei ole se että tyydyttynyt rasva on tosi haitallista vaan se, että tyydyttymättömät rasvat näyttää olevan hyödyllisempiä ja siksi niitä kannattaa saada enemmän. Mutta tämäkin yksinkertaistus on se "hienostuneempi" visio, vielä lyhyempi olisi että hanki vaan riittävästi monityydyttymättömiä ja tuunaa niihin omega-3/omega-6 suhteisiin joku tolkku, niin aika hyvin silläkin pärjää oli loput rasvat miten päin vaan.
Minusta tämä rasvakokonaisuus tulee melko helposti kasaan kun vaan öljyjä, pähkinöitä, kalaa ja muitakin kasvi-eläinkunnan rasvoja syödään kaikkia reilusti ja monipuolisesti mutta myös syömisen muut osa-alueet ovat kunnossa. Yhtään ainutta ruoka-ainetta ei tule mieleen jota pitäisi jotenkin varoa tai olisi kiellettyjen listalla - enemmän kyse on kokonaisuudesta, joka muokkaa rasvan saannin kokonaisuuden. Minun päässäni tuo ajatus on selkeä, mutta monen lukijan mielestä se kuulostaa varmaan aika leväperäiseltä. Jääköön tämä kappale nyt silti, sillä blogautukseni pointti on se miksi olen sitä mieltä kuin olen.
Tutkimukselliset taustat
Tutkimuksellisesti mielipiteeni rasvoista ei tule oikein mistään yhdestä asiasta, jonka osaisin täsmentää. Oikeastaan kyse on vain siitä, että kun on 15 vuotta aika aktiivisesti kahlannut ravitsemustieteellisiä tutkimuksia, niin se kokonaisuus mikä sieltä hahmottuu on, että kun katsotaan koko hyvinvoinnin kirjoa niin se vain tuppaa menemään niin, että omega-3 ja omega-6 rasvoista on usein hyötyä ja harvemmin haittaa, kertatyydyttymättömät joskus hyödyllisiä ja joskus neutraaleja (aniharvoin haittaa) ja tyydyttyneet rasvat joskus neutraaleja ja joskus ne liittyvät ongelmiin - ja harvoin hyötyä vaikka näitäkin toki on. Tuossa kokonaisuudessa en edes itse pysty sanomaan, että joku tietty terveysnäkökulma olisi vahvasti pohjalla. Tottakai sitten jos/kun pitää alkaa perustelemaan niin sitten kaivetaan perusteeksi vaikkapa jotain katsausta/meta-analyysiä jostain yksittäisestä terveysriskistä - mutta ei ne oikeasti itselläni ainakaan se perusteen pohja ole.
Ja jos sivutaan blogautuksen alkua, niin en yleisiä syömisohjeita pohtiessa paljoakaan sydäreitä mieti - saatika sitten veren kolesteroleja, jotka on sydäripaketissa vain yksi palikka kymmenistä. Jo ihan perinteisistä riskitekijöistä verenpainetta pidän paljon tärkeämpänä, puhumattakaan uudemmista riskitekijöistä kuten tulehduksellisuuksista tai endoteelitoiminnoista. Kyllä nämä ohjaavat rasva-ajatustani paljon kolesteroleja enemmän - ja monet muut asiat vielä paljon näitä enemmän.
Historiallista fiilistelyä myös
Tutkimusten lisäksi minulla on myös kovin epätieteellinen peruste eli monen muun tavoin ajattelen, että se ruokavalio jota olemme historiallisesti tottuneet syömään antaa varmaan aika hyviä suuntaviivoja tämän päivän hyvälle syömiselle. Kutsuu sitä sitten paleoksi tai miksi vaan. Ei se ole mikään sääntö, jonka mukaan hyvä syöminen menee, mutta on se kohtuulooginen tausta-ajatus. Ja jos arvioidaan mitä on esihistoriassa syöty niin se menee samaan skaalaan: rasvoja kokonaisuudessaan suht kohtuullisesti, tyydyttymättömiä ja etenkin omega-3 rasvoja paljon, tyydyttyneitä aika vähän ja prosessoituja transseja ei tietty lainkaan. Ja kun miettii mitä ruokaa silloin on ollut tarjolla niin eihän se oikeastaan muunlaista voi ollakaan.
Kun tutkimukset ja johtava tausta-ajatus osoittavat samaan suuntaan, muutkin hyvinä pitämäni tahot tuntuvat olevan samoilla linjoilla ja kriittisetkin mielipiteet olen useammasti kahlannut ja pohtinut uudestaan ilman tulosta, niin kyllä se mielipide tähän tuntuu juuttuneen.
Ei kovin tieteellistä, eh?
Miksi minä hyväksyn mielipiteeni tueksi sitten näinkin fiilistelypohjaisen lähtökohdan kuin "mikä mielikuva tutkimuksista jää" ja historialliset lähtökohdat? Koska kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta johtopäätös on joka tapauksessa vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä ja loogista kokonaisuutta pitää kasata monenlaisista asioista. Vaarallista tieteelliseltä kannalta juu... mutta näiden kanssa pitää vain koettaa tasapainotella ja aika näyttää miten se onnistuu. Ja oikeastaan ainahan kaikissa suosituksissa on lopulta kyse tulkinnasta ja mielipiteestä, joten ei tässä mitään hirveän dramaattista sooloilua ole.
Miten niin johtopäätös on vedettävä riittämättömästä tutkimusnäytöstä? Kun pohditaan erilaisia rasvojen saannin riskejä, niin on tragikoomista miten paljon kaikki debatti pyörii sydänsairauksien ympärillä. Toki sieltä löytyy se suomalaistenkin suurin tappaja, mutta ei nyt sentään ainoa ja kokonaishyvinvoinnin kannalta se on vain yksi palikka lukuisista. Olisi paljon muitakin katsottavia: aikuistyypin diabetes, muut tulehdukselliset sairaudet, syövät, dementiasairaudet, mielenterveysongelmat, jaksaminen, syömisen nautittavuus, arjen joustavuus, jne - mitä kaikkea siihen hyvinvointiin liittyykään. Olisi suht helppoa jos hommana olisi pohtia vain miten sydäreitä ehkäistään - siihen on sentään aika hyvin tutkimusta. Terveysasioista on tietysti pakko olla jyvällä, mutta kun oman ohjeistuksen tavoitteena on oikeastaan hyvinvointi, jossa kokonaisterveys on vain osa pakettia ja siinä joku sydänterveys vain osa kokonaisterveyttä - niin koko paketti on tutkimuksellisesti ihan auki ja joutuu fiilistelemään. Ei ole mittaria, jolla minua kiinnostavaa asiaa olisi tutkittu: kuolleisuus ja sairastavuus ei siihen paljoa vastaa. Kehitteillä olevissa sairastavuuden ja elämänlaadun kombinaatioissa alkaa olla hiljalleen sellaista jujua, jota ajan takaa ja niiden hyviä tuloksia saadaankin jo ehkä kymmenen vuoden päästä. Siihen asti.. ei tässä auta kuin fiilistellä.
Totta kai tämä on oma mielipiteeni eikä Totuus. Visioni olisi erittäin helppo ampua alas lukemattomissa yksittäisissä aspekteissa vaikka isossa mittakaavassa se on minusta kantava. Ja voisi myös todeta, että ravitsemussukupolvemme minä mukaanlukien on kasvanut nykyiseen dogmaan ja olemme sokeita perusteluillemme ja valikoivia lukiessamme tutkimuksia - ja olisi siinäkin oikeassa. On ihan selvää, että olen tietyn ideologian kouluttama ja sieltä käsin väkisin edelleen asia katson. Voisi myös väittää, että tutkimuksissa on julkisuusharhaa eli vallinneen linjauksen mukaisia tutkimuksia olisi ollut helpompi saada julkaistua ja tutkimusasetelmia on myös suunniteltu vallinneiden rasvanäkemysten valossa eli lopulta vahvistettu vanhaa tahtomattaankin. Ja siinäkin olisi varmaan perää. Mutta en vain usko että nämä selittävät kokonaan havaintomassaani - varsinkin kun en koe mitään ongelmaa olla eri mieltä joistakin muista asioista, joita tuli opiskeltua ja aikanaan uskottuakin. Minusta on loogisempaa katsoa, että oma rasva-ajatukseni näyttää olevan ihmisille historiallinen tapa saada rasvaa ja se näkyy tämän päivän tutkimuksissa terveyden monilla tasoilla.
Mistäköhän kaikesta se rasva-ajatus koostuu?
Tämä siis mielipiteeni. En nyt näkisi hirveän hedelmällisenä alkaa väittelemään yksittäisten sairauksien tai riskitekijöiden rasvariskeistä, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla mihin taustatekijöihin teidän näkemyksenne rasvoista lopulta perustuu? Itse kun en ylipäätään pidä ihmistä mitenkään hirveän rationaalisena olentona niin veikkaan että aika harvalla se perustuu vain tutkimuksiin, kyllä siellä takana on joku muukin ohjaava/koettu tms. asia. Itselläni tunnistan tuon paleoaspektin ja ihan hyvin voi olla tekijöitä joita en edes tunnista. Ei mitään väliä vaikka olisitte tullut ihan eri johtopäätöksiin, mutta miten olette päätyneet nykyiseen rasva-ajatukseenne ja mitä tunteita/kokemuksia luulette takana olevan?
PS. Ja ihan lopuksi, en ole lainkaan varma että rasvojen jako tällä tavoin on kovin järkevää vaan todennäköisesti ruokaryhmittäinen keskustelu olisi ainakin rakentavampaa. Mutta kun tämä jaottelu on vuosikymmenien takaa tuttu niin ajatukseni tästä klassisesta rasvaryhmittelystä oli tässä.