laihdutussyömisen ulkopuolella
Minua on mietityttänyt useinkin otsikon kysymys. Kannattaako laihtumisesta kehua? Kun tuttu/asiakas tulee ylpeänä sanomaan laihtuneensa 15 kg, niin mitä vastaat? "Upeeta!","aijaa..","jatka samaan malliin!" vai "miltäs se on tuntunut?" - tämä viimeinen on muuten ylivoimaisesti yleisin oma reaktioni ja sen neutraalius on osin tietoista ja toisaalta minua kyllä kaikkein eniten kiinnostaakin se vastaus. Tietysti tämäkin on tilanne- ja yksilökohtainen asia, mutta noin yleisluonteisena reaktiona onko laihtumista hyvä kehua vai ei?
Olisi helppo sanoa, että laihtumisen huomioiminen ja kehuminen kannustaa jatkossakin painonhallinnan toimenpiteitä ja piristää kuulijan mieltä. Ilman muuta näin onkin ja tämä on se plussapuoli asiassa. Ja jos joku tyytyy näkemään asian näin, niin se voi olla ihan oikea tapa. Mutta on kehumisessa ehkä varjopuoliakin.
Mitä ongelmia kehuissa voi olla?
Päällimmäisin syy miksi itse kohtuuharvoin - joskus toki - reagoin jonkin henkilön painonlaskuun onnitteluin tai kehuin on, etten halua antaa mielikuvaa että nyt hoikempana hänen asiansa olisivat jotenkin paremmin tai hän olisi parempi ihminen. En halua vahvistaa mielikuvaa, että paino tai laihtuminen ovat asioita, joilla olemista määritellään. Tietysti voisi sanoa, etten minä hänen ihmisyyttä kehukaan vaan ainoastaan kannustan uusista elintavoista - mutta luulen sen olevan vähän sanahelinää kun kokonaisvaikutelma helposti kuitenkin on "olet nyt parempi". Kyllä minä kehun asiakasta monestakin asiasta, jolla uskon hänen parantaneen hyvinvointiaan mutta paino nyt vain ei pääsääntöisesti ole yksi niistä.
Tietysti asiaan vaikuttaa myös se miten asiakas on laihduttanut eli onko oletettavaa, että laihtuminen jää pysyvänlaiseksi. On helppo onnitella henkilöä, joka on laihtunut itselleen sopivalla ja luontevalla tavalla ja mahdotonta onnitella sellaista, jonka laihdutus perustuu tiukisteluun, kiristelyyn ja itsensä kurissa pitämiseen. Minun on esimerkiksi hyvin vaikea käsittää onnitteluja 25 kg:n laihtumisesta, jos asiakas itse kamppailee mielitekojen kanssa, on väsynyt, palelee, ja/tai hirveästi voimavaroja kuluu painon kurissa pitämiseen - koska ei se tule pysymään ja lopputulos on todennäköisesti jojo, joka heikentää terveyttä ja hyvinvointia.
Mutta tässäkin on sivujuonne - arvioni heidän jatkostaan ei ole sataprosenttinen vaikka kokemuksen myötä se tarkentuukin. Minä koen hiukan niin, että jos olen kehunut jotain henkilöä mielestäni hyvästä painonlaskusta ja homma kuitenkin levähtää - elämä kun on arvaamatonta-, niin minun kehuni olisivat vain lisäämässä hänen pettymystään. Toki pääasiallisesti pettymyksen kokemus tulee henkilöltä itsestään, mutta ei sitä mitenkään auta jos "asiantuntijakin" on kehunut ja sitten painon takaisin nousun hetkellä yksilö kokee että nekin kehut tuli petettyä. Tietysti tämä vaikuttaa ohjaajan merkityksen ylikorostukselta, kun henkilön lähipiireistä tulee samaa viestiä joka tapauksessa - tottakai tulee, mutta en minä ainakaan osaltani haluaisi olla tuota pettymyksen tunnetta lisäämässä. Mieluummin pitäisin painon sellaisena "se nyt on mitä on" tyyppisenä asiana, jonka muuttumisen ei itsessään pitäisi mahdottomasti mielialoja heilautella.
Painon kokeminen painoa tärkeämpää hyvinvoinnille
Ehkä ajankin tässä koko hommassa takaa sitä, että kehumalla painonmuutoksista teen painon tärkeämmäksi kuin se onkaan. Toki se elämänlaatuun ja terveyteen vaikuttaa, mutta tutkimuksissa aika säännönmukaisesti (1,2) kuitenkin nähdään, että itse paino vaikuttaa elämänlaatuun paljon vähemmän kuin itse kokemus ylipainosta ja sen mukana tulevat huonot fiilikset. Tämähän on aika pitkälle sen ilmiön (1,2) takana miksi ylipaino heikentää elämänlaatua enemmän naisilla kuin miehillä (joilla se ei usein liity asiaan lainkaan) - naisilla on aiheesta kovemmat paineet.
Eli jos/kun ei anna painon määritellä itseään, niin ylipainon hyvinvointiheikennykset jäävät aika pieniksi - tutkimustieto, johon ainakin oma työkokemukseni sopii mainiosti. Ja minä en siis halua kehuillani yhtään lisätä tätä painon määrittelevää roolia - sille kannattaa jotain tehdä jos se kiinnostaa, mutta ei se mikään mittari ole millekään muulle asialle kuin paljonko se vaaka näyttää. Ja asiakkaan hyvinvoinnin kannalta kaikkein parasta mitä voin tehdä on SEKÄ auttaa painonhallinnassa ETTÄ luoda fiilistä, jossa paino itsessään merkitsee aika vähän ja mieluummin keskitytään elintapa-asioihin jotka parantavat hyvinvointia ja siinä sivussa se painokin sitten tulee mukana kuin sivutuotteena. Suoraan painon nimissä ja siihen sihdaten ei paljoakaan kannata tehdä.
Vaikea pukea sanoiksi näitä ajatuksia mutta eiköhän se suurinpiirtein selvinnyt. Mielenkiinnolla odottelen kommenttejanne ja saatan jälkiviisaana hieman tuunatakin tätä tarinaa myöhemmin. Kehuako vaiko ei?
-----------------------------------------------------------------------------------------------
Olisi helppo sanoa, että laihtumisen huomioiminen ja kehuminen kannustaa jatkossakin painonhallinnan toimenpiteitä ja piristää kuulijan mieltä. Ilman muuta näin onkin ja tämä on se plussapuoli asiassa. Ja jos joku tyytyy näkemään asian näin, niin se voi olla ihan oikea tapa. Mutta on kehumisessa ehkä varjopuoliakin.
Mitä ongelmia kehuissa voi olla?
Päällimmäisin syy miksi itse kohtuuharvoin - joskus toki - reagoin jonkin henkilön painonlaskuun onnitteluin tai kehuin on, etten halua antaa mielikuvaa että nyt hoikempana hänen asiansa olisivat jotenkin paremmin tai hän olisi parempi ihminen. En halua vahvistaa mielikuvaa, että paino tai laihtuminen ovat asioita, joilla olemista määritellään. Tietysti voisi sanoa, etten minä hänen ihmisyyttä kehukaan vaan ainoastaan kannustan uusista elintavoista - mutta luulen sen olevan vähän sanahelinää kun kokonaisvaikutelma helposti kuitenkin on "olet nyt parempi". Kyllä minä kehun asiakasta monestakin asiasta, jolla uskon hänen parantaneen hyvinvointiaan mutta paino nyt vain ei pääsääntöisesti ole yksi niistä.
Tietysti asiaan vaikuttaa myös se miten asiakas on laihduttanut eli onko oletettavaa, että laihtuminen jää pysyvänlaiseksi. On helppo onnitella henkilöä, joka on laihtunut itselleen sopivalla ja luontevalla tavalla ja mahdotonta onnitella sellaista, jonka laihdutus perustuu tiukisteluun, kiristelyyn ja itsensä kurissa pitämiseen. Minun on esimerkiksi hyvin vaikea käsittää onnitteluja 25 kg:n laihtumisesta, jos asiakas itse kamppailee mielitekojen kanssa, on väsynyt, palelee, ja/tai hirveästi voimavaroja kuluu painon kurissa pitämiseen - koska ei se tule pysymään ja lopputulos on todennäköisesti jojo, joka heikentää terveyttä ja hyvinvointia.
Mutta tässäkin on sivujuonne - arvioni heidän jatkostaan ei ole sataprosenttinen vaikka kokemuksen myötä se tarkentuukin. Minä koen hiukan niin, että jos olen kehunut jotain henkilöä mielestäni hyvästä painonlaskusta ja homma kuitenkin levähtää - elämä kun on arvaamatonta-, niin minun kehuni olisivat vain lisäämässä hänen pettymystään. Toki pääasiallisesti pettymyksen kokemus tulee henkilöltä itsestään, mutta ei sitä mitenkään auta jos "asiantuntijakin" on kehunut ja sitten painon takaisin nousun hetkellä yksilö kokee että nekin kehut tuli petettyä. Tietysti tämä vaikuttaa ohjaajan merkityksen ylikorostukselta, kun henkilön lähipiireistä tulee samaa viestiä joka tapauksessa - tottakai tulee, mutta en minä ainakaan osaltani haluaisi olla tuota pettymyksen tunnetta lisäämässä. Mieluummin pitäisin painon sellaisena "se nyt on mitä on" tyyppisenä asiana, jonka muuttumisen ei itsessään pitäisi mahdottomasti mielialoja heilautella.
Painon kokeminen painoa tärkeämpää hyvinvoinnille
Ehkä ajankin tässä koko hommassa takaa sitä, että kehumalla painonmuutoksista teen painon tärkeämmäksi kuin se onkaan. Toki se elämänlaatuun ja terveyteen vaikuttaa, mutta tutkimuksissa aika säännönmukaisesti (1,2) kuitenkin nähdään, että itse paino vaikuttaa elämänlaatuun paljon vähemmän kuin itse kokemus ylipainosta ja sen mukana tulevat huonot fiilikset. Tämähän on aika pitkälle sen ilmiön (1,2) takana miksi ylipaino heikentää elämänlaatua enemmän naisilla kuin miehillä (joilla se ei usein liity asiaan lainkaan) - naisilla on aiheesta kovemmat paineet.
Eli jos/kun ei anna painon määritellä itseään, niin ylipainon hyvinvointiheikennykset jäävät aika pieniksi - tutkimustieto, johon ainakin oma työkokemukseni sopii mainiosti. Ja minä en siis halua kehuillani yhtään lisätä tätä painon määrittelevää roolia - sille kannattaa jotain tehdä jos se kiinnostaa, mutta ei se mikään mittari ole millekään muulle asialle kuin paljonko se vaaka näyttää. Ja asiakkaan hyvinvoinnin kannalta kaikkein parasta mitä voin tehdä on SEKÄ auttaa painonhallinnassa ETTÄ luoda fiilistä, jossa paino itsessään merkitsee aika vähän ja mieluummin keskitytään elintapa-asioihin jotka parantavat hyvinvointia ja siinä sivussa se painokin sitten tulee mukana kuin sivutuotteena. Suoraan painon nimissä ja siihen sihdaten ei paljoakaan kannata tehdä.
Vaikea pukea sanoiksi näitä ajatuksia mutta eiköhän se suurinpiirtein selvinnyt. Mielenkiinnolla odottelen kommenttejanne ja saatan jälkiviisaana hieman tuunatakin tätä tarinaa myöhemmin. Kehuako vaiko ei?
-----------------------------------------------------------------------------------------------