mediaravitsemus netissä
Uuden lukukauden alkaessa tiedekuntamme on saamassa uuden ja janoisen pöperötieteen opiskelijan. Hänen perusopintojensä käynnistämisen ajaksi blogi hiljenee toistaiseksi ja palaa asiaan opiskelijarientojen rauhoittumisen jälkeen.
Sillä välin jätän tänne aiheen muhimaan alustuksineen. Kirjasuositusjutun kommenteissa Hanna suositteli Robb Wolfea ja kuunnellessani hänen podcastiaan hän lanseerasi itseään kuvaamaan hienon termin: makroravinneagnostikko. Laittaisin itseni samaan kategoriaan.
Dieettiagnostikoita halutaan!
Mutta mielummin käyttäisin termiä dieettiagnostikko kuvaamaan, etten oikein millään pysty näkemään että hyvässä syömisessä on kyse mistään ruokavaliotyypistä. Siinä on kyse hyvistä ruoka-aineksista ja niiden yksilöllisistä makuun, oloon ja aatemaailmaan sopivista suhteista. Eli jos syöminen on kivaa, syöt kasviksia runsaasti lorauttelet öljyjä joukkoon ja et ihan mahdottomasti kittaa mehuja/limuja, niin syöminen on aika hyvää. Lisää joukkoon kalaa taikkapa se, että jos syöt viljatuotteita niin ne ovat enimmäkseen täysjyväisiä niin sitten on jo tosi hyvää. ja kun nämä isot linjat kasataan yhteen niin kyseessä on yleensä aika terveellinen, hyvinvointia tuova ja ekologinenkin ruokavalio. Siis riittävän hyvää syömistä, jonka hiomisesta paremmaksi on hassua tehdä isompaa numeroa.
Eli sen sijaan että puhuttaisiin ruokavaliotyypeistä. saatika sitten alettaisiin mahdottomasti asettamaan niitä vastakkain niin puhuttaisiin vaan hyvästä tai huonommasta syömisestä. Ei se minusta tarvitse määreitä vegaani, vähärasvainen, vähähiilihydraattinen tms. hyvä syöminen on hyvää ja huonompi huonompaa. Näin minä siis toivoisin.
Mutta kysymys teille on onko se mahdollista tai onko se edes mielekästä? Ihmiset haluaa lokeroittaa asioita ja dieettinimitykset auttaa siinä. Dieettien nimeäminen helpottaa myös ruokavalion käyttöä osana identiteettiä ja ulospäin annettavaa mielikuvaa. Nimeäminen helpottaa (tosin mielestäni kovin valheellisesti) kuvaamaan omaa syömistä lyhyesti ja ytimekkäästi eli se on helppoa. Ja varmaan sata muuta syytä.
Ja ihmisten puheessa kuuluisi tällaisia kokemuksia:
"Mä olen alkanut syömään paremmin.."
"Kai tuo aiempi huono syöminen on syynä siihen, että.."
"..eihän noitä kasviksia ja öljyjä ollut liikaa, joten ei ihme että.."
"hitto kun on virkeämpi olo kun vähän paransin syömistä"
"kun lopetin syömisen turhan stressaaminen, niin on niin parempi olo"
Sen sijaan, että olisi tätä tyypillistä vastakkainasettelua:
"Toi xxx dieetti on kyllä niin epäekologinen."
"Noi hiilarit/rasvat/alhoholi mut lihotti"
"Tutkimusten mukaan on terveellisempää kun saa xx % vähemmän/enemmän hiilihydraattia/rasvaa"
Minusta tuo edeltävä kuulostaa kokonaisvaltaisemmalta ja monesta syystä paremmalta. En osaa - enkä tässä kiireessä edes halua kun siivoan hommia alta tulevien opetuskiireiden vuoksi - tarkemmin edes perustella miksi se on parempi. Se vain tuntuu siltä.
Miten on?
Gallupin tulokset
Sillä välin jätän tänne aiheen muhimaan alustuksineen. Kirjasuositusjutun kommenteissa Hanna suositteli Robb Wolfea ja kuunnellessani hänen podcastiaan hän lanseerasi itseään kuvaamaan hienon termin: makroravinneagnostikko. Laittaisin itseni samaan kategoriaan.
Dieettiagnostikoita halutaan!
Mutta mielummin käyttäisin termiä dieettiagnostikko kuvaamaan, etten oikein millään pysty näkemään että hyvässä syömisessä on kyse mistään ruokavaliotyypistä. Siinä on kyse hyvistä ruoka-aineksista ja niiden yksilöllisistä makuun, oloon ja aatemaailmaan sopivista suhteista. Eli jos syöminen on kivaa, syöt kasviksia runsaasti lorauttelet öljyjä joukkoon ja et ihan mahdottomasti kittaa mehuja/limuja, niin syöminen on aika hyvää. Lisää joukkoon kalaa taikkapa se, että jos syöt viljatuotteita niin ne ovat enimmäkseen täysjyväisiä niin sitten on jo tosi hyvää. ja kun nämä isot linjat kasataan yhteen niin kyseessä on yleensä aika terveellinen, hyvinvointia tuova ja ekologinenkin ruokavalio. Siis riittävän hyvää syömistä, jonka hiomisesta paremmaksi on hassua tehdä isompaa numeroa.
Eli sen sijaan että puhuttaisiin ruokavaliotyypeistä. saatika sitten alettaisiin mahdottomasti asettamaan niitä vastakkain niin puhuttaisiin vaan hyvästä tai huonommasta syömisestä. Ei se minusta tarvitse määreitä vegaani, vähärasvainen, vähähiilihydraattinen tms. hyvä syöminen on hyvää ja huonompi huonompaa. Näin minä siis toivoisin.
Mutta kysymys teille on onko se mahdollista tai onko se edes mielekästä? Ihmiset haluaa lokeroittaa asioita ja dieettinimitykset auttaa siinä. Dieettien nimeäminen helpottaa myös ruokavalion käyttöä osana identiteettiä ja ulospäin annettavaa mielikuvaa. Nimeäminen helpottaa (tosin mielestäni kovin valheellisesti) kuvaamaan omaa syömistä lyhyesti ja ytimekkäästi eli se on helppoa. Ja varmaan sata muuta syytä.
Ja ihmisten puheessa kuuluisi tällaisia kokemuksia:
"Mä olen alkanut syömään paremmin.."
"Kai tuo aiempi huono syöminen on syynä siihen, että.."
"..eihän noitä kasviksia ja öljyjä ollut liikaa, joten ei ihme että.."
"hitto kun on virkeämpi olo kun vähän paransin syömistä"
"kun lopetin syömisen turhan stressaaminen, niin on niin parempi olo"
Sen sijaan, että olisi tätä tyypillistä vastakkainasettelua:
"Toi xxx dieetti on kyllä niin epäekologinen."
"Noi hiilarit/rasvat/alhoholi mut lihotti"
"Tutkimusten mukaan on terveellisempää kun saa xx % vähemmän/enemmän hiilihydraattia/rasvaa"
Minusta tuo edeltävä kuulostaa kokonaisvaltaisemmalta ja monesta syystä paremmalta. En osaa - enkä tässä kiireessä edes halua kun siivoan hommia alta tulevien opetuskiireiden vuoksi - tarkemmin edes perustella miksi se on parempi. Se vain tuntuu siltä.
Miten on?
Gallupin tulokset