ruokarauhasyömissyyllisyys
Perhana. Kävin eilen kaupassa ja tein ruokaa. Ja tehdessäni tunsin pienen epäilyksen että pitäisiköhän tätä jatkossa vältellä. Ruokana oli yksi suuria herkkujani, joka tuntuu maistuvan etenkin liikunnan jälkeen mahdollisesti suolaisesta mausta johtuen - kyseessä on "pilpilpasta" ja reseptiikka menee paltteerallaa näin:
keitettyä (chili)pastaa
reilusti katkarapuja
rutkasti öljyä ja köntti voita/oivariinia
punaista chiliä 1-2 kipaletta pieninä paloina
ehkä suolaa, ehkä ei
Ja mikäs tuossa sen piston voisi aiheuttaa?
Kyse on tietysti katkaravuista. Ja syy miksi ne varmaan nyt mietityttävät oli lukemani Eating animals -kirja, joka nosti asian taas hetkeksi tietoisuuteen. Sinällään hyvä kirja ei sisältänyt paljoakaan mitä ei olisi tullut luettua aiemmin, mutta näköjään se onnistui herättämään henkiin suht' uinuvan ekologisuuteni. Todennäköisesti monien muiden tavoin minäkin toteutan ekologisuutta enemmän ajatuksen tasolla kuin käytännössä - ja etenkin syömisessä ajatusmalliini kuuluu mahdollisimman laajan repertuaarin pitäminen käytössä maittavuuden ja joustavuuden nimissä. Mutta katkaravut ovat kuitenkin melkoisen ongelmallisia kalastettavia ja ei olisi varmaan yhtään pöllömpi ajatus jättää niitä syömättä.
Mutta olen yllättynyt pienestä huonosta omastatunnossa ja tuosta ruoka-aineen välttämisajatuksesta. En muista vuosikausiin kokeneeni mihinkään ruoka-aineeseen välttämisen ajatusta ja kaikkea voi syödä - ja nyt yhtäkkiä sellainen pullahti esiin. Meneekö tämä ohi vai onko ekologisuusvaistoni hiljalleen saavuttanut tason, jossa ajatus kääntyy käytännöksi? Tunne sen kertoo tulevina aikoina ja odotan mielenkiinnolla.
Laajemmin terveyskäyttäytymisen kannalta tunnistin itsessäni fiiliksen, joka tietotasolla on toki ollut mukana mutta oli se silti hyödyllistä kokea pitkästä aikaa. Nimittäin vaikuttaminen huonon omantunnon kautta - ja sen että se on surkea tapa. Se on ärsyttävää ja melkein raivostuttavaa. Se saa samalla ajattelemaan muutosta, mutta samalla vastustamaan sitä koska tuntuu että muutosta yritetään pakottaa päälleni. Hassuinta on, ettei kukaan syyllistänyt minua vaan minä syyllistin ihan itse itseni kuten helposti tuntuu käyvän.
Ekologisuus on tullut jo vahvasti syömiseen ja trendi on yhä kasvava. Ja minusta pitääkin olla. Mutta voikohan syömisen ekologisuutta edes edistää ilman syyllistymisen kokemusta?
keitettyä (chili)pastaa
reilusti katkarapuja
rutkasti öljyä ja köntti voita/oivariinia
punaista chiliä 1-2 kipaletta pieninä paloina
ehkä suolaa, ehkä ei
Ja mikäs tuossa sen piston voisi aiheuttaa?
Kyse on tietysti katkaravuista. Ja syy miksi ne varmaan nyt mietityttävät oli lukemani Eating animals -kirja, joka nosti asian taas hetkeksi tietoisuuteen. Sinällään hyvä kirja ei sisältänyt paljoakaan mitä ei olisi tullut luettua aiemmin, mutta näköjään se onnistui herättämään henkiin suht' uinuvan ekologisuuteni. Todennäköisesti monien muiden tavoin minäkin toteutan ekologisuutta enemmän ajatuksen tasolla kuin käytännössä - ja etenkin syömisessä ajatusmalliini kuuluu mahdollisimman laajan repertuaarin pitäminen käytössä maittavuuden ja joustavuuden nimissä. Mutta katkaravut ovat kuitenkin melkoisen ongelmallisia kalastettavia ja ei olisi varmaan yhtään pöllömpi ajatus jättää niitä syömättä.
Mutta olen yllättynyt pienestä huonosta omastatunnossa ja tuosta ruoka-aineen välttämisajatuksesta. En muista vuosikausiin kokeneeni mihinkään ruoka-aineeseen välttämisen ajatusta ja kaikkea voi syödä - ja nyt yhtäkkiä sellainen pullahti esiin. Meneekö tämä ohi vai onko ekologisuusvaistoni hiljalleen saavuttanut tason, jossa ajatus kääntyy käytännöksi? Tunne sen kertoo tulevina aikoina ja odotan mielenkiinnolla.
Laajemmin terveyskäyttäytymisen kannalta tunnistin itsessäni fiiliksen, joka tietotasolla on toki ollut mukana mutta oli se silti hyödyllistä kokea pitkästä aikaa. Nimittäin vaikuttaminen huonon omantunnon kautta - ja sen että se on surkea tapa. Se on ärsyttävää ja melkein raivostuttavaa. Se saa samalla ajattelemaan muutosta, mutta samalla vastustamaan sitä koska tuntuu että muutosta yritetään pakottaa päälleni. Hassuinta on, ettei kukaan syyllistänyt minua vaan minä syyllistin ihan itse itseni kuten helposti tuntuu käyvän.
Ekologisuus on tullut jo vahvasti syömiseen ja trendi on yhä kasvava. Ja minusta pitääkin olla. Mutta voikohan syömisen ekologisuutta edes edistää ilman syyllistymisen kokemusta?