painonhallintarento painonhallinta
Lukaisin tuossa eilistä Pronutritionistin juttua ja sen keskustelua painonhallintaan liittyvistä tekijöistä. Reijon juttu on hyvä, mutta kokonaisuudessaan keskustelun ilme on hiukka synkkää. "Vain harva onnistuu", "keho vastustaa laihtumista" jne.. Asiat voisi nähdä eri kulmasta paljon valoisamminkin ilman, että tarkoitus olisi kaunistella. Ja minä näen asian vilpittömästi aika valoisasti ja kääntäisin vanhan sananlaskun laihdutuksen helppudesta ja painonhallinnan vaikeudesta toisinpäin. Jos ajatellaan laihdutusta perinteisen nopean laihtumisen ajatteluna niin on tylsää, ikävää ja jonkin verran vaikeaa - pysyvä painonhallinta: se vaatii jotain mutta antaa paljon enemmän hyvää kuin vaatii ja on oikeastaan aika helppoa.
Esimerkiksi tämä usein todettu ajatus, että keho vastustaa painonlaskua - jota voisi heti tarkentaa, että keho vastustaa kaikkea muutosta ja ihan samalla tavoin painonnousua vastustetaan. Erityisellä voimalla keho vastustaa vain nopeaa painonlaskua (jota tutkimukset liki aina ovat) ja vastustus on vähäistä kun laihtuminen toteutuu järkevästi ja maltilla. Itse asiassa jos laihdutat fiksusti niin keho suorastaan haluaa sinun laihtuvan. Mikä onkin biologisesti järkevää. Ja jos teet asian hankalaksi, niin .. hmm.. saat siitä kyllä hankalaa.
Tarina voitaisiin kertoa näinkin:
Lihominen se on hemmetin hankalaa jos syömisessä ja elämässä on edes jotain rytmiä ja laatua. Jos syöt liikaa niin elimistö yrittää kaikin keinoin vastustaa painonnousua mikä näkyy mm. siinä, että keskimäärin vain noin 60 % syödystä liikaenergiasta muuttuu kehon massaksi ja loput poltetaan kulutuksen kasvun kautta. Ja mitä enemmän paino nousee, niin sitä pienempi osa syödystä liikaenergiasta varastoituu enää kroppaan. Keho ei halua siis lihoa, eikä se ole helppoa - mutta käytännössä jos elämänrytmit ja -tavat on pielessä, syömimiseen on tullut ahmimistaipumusta tai jotain muuta isompaa on pielessä niin toki se paino sieltä nousee vaikka keho hanttiin laittaa.
No entäs kun jonain päivänä sitten aletaan laihduttamaan tuota liikapainoa. Jos oikein oivaltaa, niin huomaa että laihtumisessa on kyse siitä, että alat toteuttamaan asioita joiden avulla voit paremmin ja joita sinun ei tarvitse miettiä kun keho miettii puolestasi. Nuku enemmän ja kun väsyttää, syö kun tekee mieli, keskity tekemään hyvää ruokaa hätäisten hotkaisujen sijaan, keksi jokin kiva harraste jos sitä ei ole, jos ihmissuhdeongelmat tai tuöpaikan asiat rassaavat niin ratkaise asia niin ettei rassaa - ja jos omat keinot loppuu niin hae osaavilta apua. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta pointti on siis että jotta henkilö laihtuu niin hänen on voitava kaikin tavoin paremmin ja nautittava enemmän elämästä - ja kun nämä toteutuvat niin kehion viestit nälässä ja kylläisyydessä pääsevät toimimaan ja auttamaan painonhallintaa. Se on win-win. Toki nämä muutokset vaativat huomiota, keskittymistä ja aikaa voi mennä muutama vuosikin - mutta ikäviksi niitä ei yleensä koeta vaan enemmänkin voimia ja elämäniloa tuoviksi. Yhtäkkiä alkaakin näyttää siltä, kuten eräs henkilö Kiloklubissa upeasti totesi: "On hienoa huomata että keho sitkeästi ja pyyteettömästi tekee työtä puolestamme ja auttaa painonhallintaa." Koska juuri niin se keho tekee.
Sellaista se maltillinen laihdutus ja painonhallinta on. Vaativaa, mutta ei vaikeaa tai ikävää. Mutta laihdutus ajatuksella syö vähemmän, lähde lenkille, älä syö sitä tai tätä.. Se on vaikeaa.
Miksi se ei ole niin ruusuista?
Käytännössähän laihdutuksen jälkeinen painonhallinta on hankalaa, mutta ei se kehosta johdu eikä se ole välttämätöntä. Se johtuu siitä, että koko painoajattelumme on niin pahasti pielessä ja sen seurauksena painonhallintaa toteutetaan usein sen vaikeimman kautta ilman että olennaisiin asioihin tartutaan. Laihduttajat tsemppaavat kehoa kuuntelematta ja sen toimintaa normalisoimatta, kiire painonlaskussa tappaa kehon kyvyn auttaa laihtumista ja nostaa vastareaktiot esiin, painoa yritetään laskea liikunnalla kun syöminen on tärkeämpää, painoa yritetään laskea syömällä vaikka ongelma on stressi tai mielialaongelmat tai jollain muulla tavoin ei puututa siihen mikä juuri omalla kohdalla on painonhallinnan suurin este. Kyllä siinä saa olla iloinen jos edes se kuuluisa 5 % onnistuu pysyvässä painonhallinnassa.
Otetaan malttia, keskitytään oman hyvinvoinnin parantamiseen, mitoitetaan tekeminen oman jaksamisen ja tilanteen mukaan, ei suostuta tekemään mitään ikävää, tartutaan niihin vaikeampiinkin elämän pulmiin jotka niin mielellään vain ohittaisi, opetellaan arvostamaan syömistä ja tekemään ruokaa ja aterioita monipuolisista aineksista - ja maukasta sellaista, etsitään mukavaa puuhaa. Hardcore-laihduttajat nauraa tällaiselle nössöilylle, mutta tosiasia on että tutkimukset pysyvän laihdutuksen ennustajista korostavat juuri näitä asioita. Mutta tässä se painonhallinnan avain aika pitkälle on ja ei se niin hankalaa ole. Hankalaa ovat vain ihmisten odotusarvot miten nopeasti painon pitäisi laskea ja millä keinoin sitä pitäisi laskea.
Esimerkiksi tämä usein todettu ajatus, että keho vastustaa painonlaskua - jota voisi heti tarkentaa, että keho vastustaa kaikkea muutosta ja ihan samalla tavoin painonnousua vastustetaan. Erityisellä voimalla keho vastustaa vain nopeaa painonlaskua (jota tutkimukset liki aina ovat) ja vastustus on vähäistä kun laihtuminen toteutuu järkevästi ja maltilla. Itse asiassa jos laihdutat fiksusti niin keho suorastaan haluaa sinun laihtuvan. Mikä onkin biologisesti järkevää. Ja jos teet asian hankalaksi, niin .. hmm.. saat siitä kyllä hankalaa.
Tarina voitaisiin kertoa näinkin:
Lihominen se on hemmetin hankalaa jos syömisessä ja elämässä on edes jotain rytmiä ja laatua. Jos syöt liikaa niin elimistö yrittää kaikin keinoin vastustaa painonnousua mikä näkyy mm. siinä, että keskimäärin vain noin 60 % syödystä liikaenergiasta muuttuu kehon massaksi ja loput poltetaan kulutuksen kasvun kautta. Ja mitä enemmän paino nousee, niin sitä pienempi osa syödystä liikaenergiasta varastoituu enää kroppaan. Keho ei halua siis lihoa, eikä se ole helppoa - mutta käytännössä jos elämänrytmit ja -tavat on pielessä, syömimiseen on tullut ahmimistaipumusta tai jotain muuta isompaa on pielessä niin toki se paino sieltä nousee vaikka keho hanttiin laittaa.
No entäs kun jonain päivänä sitten aletaan laihduttamaan tuota liikapainoa. Jos oikein oivaltaa, niin huomaa että laihtumisessa on kyse siitä, että alat toteuttamaan asioita joiden avulla voit paremmin ja joita sinun ei tarvitse miettiä kun keho miettii puolestasi. Nuku enemmän ja kun väsyttää, syö kun tekee mieli, keskity tekemään hyvää ruokaa hätäisten hotkaisujen sijaan, keksi jokin kiva harraste jos sitä ei ole, jos ihmissuhdeongelmat tai tuöpaikan asiat rassaavat niin ratkaise asia niin ettei rassaa - ja jos omat keinot loppuu niin hae osaavilta apua. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta pointti on siis että jotta henkilö laihtuu niin hänen on voitava kaikin tavoin paremmin ja nautittava enemmän elämästä - ja kun nämä toteutuvat niin kehion viestit nälässä ja kylläisyydessä pääsevät toimimaan ja auttamaan painonhallintaa. Se on win-win. Toki nämä muutokset vaativat huomiota, keskittymistä ja aikaa voi mennä muutama vuosikin - mutta ikäviksi niitä ei yleensä koeta vaan enemmänkin voimia ja elämäniloa tuoviksi. Yhtäkkiä alkaakin näyttää siltä, kuten eräs henkilö Kiloklubissa upeasti totesi: "On hienoa huomata että keho sitkeästi ja pyyteettömästi tekee työtä puolestamme ja auttaa painonhallintaa." Koska juuri niin se keho tekee.
Sellaista se maltillinen laihdutus ja painonhallinta on. Vaativaa, mutta ei vaikeaa tai ikävää. Mutta laihdutus ajatuksella syö vähemmän, lähde lenkille, älä syö sitä tai tätä.. Se on vaikeaa.
Miksi se ei ole niin ruusuista?
Käytännössähän laihdutuksen jälkeinen painonhallinta on hankalaa, mutta ei se kehosta johdu eikä se ole välttämätöntä. Se johtuu siitä, että koko painoajattelumme on niin pahasti pielessä ja sen seurauksena painonhallintaa toteutetaan usein sen vaikeimman kautta ilman että olennaisiin asioihin tartutaan. Laihduttajat tsemppaavat kehoa kuuntelematta ja sen toimintaa normalisoimatta, kiire painonlaskussa tappaa kehon kyvyn auttaa laihtumista ja nostaa vastareaktiot esiin, painoa yritetään laskea liikunnalla kun syöminen on tärkeämpää, painoa yritetään laskea syömällä vaikka ongelma on stressi tai mielialaongelmat tai jollain muulla tavoin ei puututa siihen mikä juuri omalla kohdalla on painonhallinnan suurin este. Kyllä siinä saa olla iloinen jos edes se kuuluisa 5 % onnistuu pysyvässä painonhallinnassa.
Otetaan malttia, keskitytään oman hyvinvoinnin parantamiseen, mitoitetaan tekeminen oman jaksamisen ja tilanteen mukaan, ei suostuta tekemään mitään ikävää, tartutaan niihin vaikeampiinkin elämän pulmiin jotka niin mielellään vain ohittaisi, opetellaan arvostamaan syömistä ja tekemään ruokaa ja aterioita monipuolisista aineksista - ja maukasta sellaista, etsitään mukavaa puuhaa. Hardcore-laihduttajat nauraa tällaiselle nössöilylle, mutta tosiasia on että tutkimukset pysyvän laihdutuksen ennustajista korostavat juuri näitä asioita. Mutta tässä se painonhallinnan avain aika pitkälle on ja ei se niin hankalaa ole. Hankalaa ovat vain ihmisten odotusarvot miten nopeasti painon pitäisi laskea ja millä keinoin sitä pitäisi laskea.