Blogi

Kilpirauhasen vajaatoiminta ja laihduttaminen

Patrik Borg4 min lukuaika 87 167 lukukertaalaihdutusterveys

Tämän blogautuksen toiveena on saada itselleni hiukka selvyyttä asiaan, joka on kovinkin vaikea ja epäselvä käytännön työssä. Teema on aika useinkin mielessä, mutta viime päivinä tästä on ollut keskustelua Hesarin mielipidesivulla. Gallupin mukaan teidän lukijoiden joukossa on paljon terveystoimijoita, joten älkää ujostelko kommentoida.

Miksi kilpirauhasen vajaatoiminta tuntuu niin vaikealta todentaa?

Ongelmani on kilpirauhasen vajaatoiminta asiakkailla ja siihen suhtautuminen. Ensinnäkin, diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoimintahan on jo sinällään naisilla todella yleistä - esimerkiksi 60 v. ikään mennessä noin 10 % naisista on jo saanut diagnoosin ja 40 v. ikään mennessä yli 5 %. Isoja lukuja.

Mutta ei nuo luvut niin mietitytä. Nämä on diagnosoitu, hoidon alla ja hoito kaiketi toimii. Se mikä mietityttää on, että näiden lisäksi saattaa olla vielä mojova määrä ihmisiä, joilla on subkliinista vajaatoimintaa ja se on ilmeisen vaikeaa saada kiinni. On turhan yleistä, että asiakkaalla on kaikenlaista viitettä kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta kun varsinaista diagnoosia ei vain saada niin hyvinvoinnin/painonhallinnan vaikeudet jatkuvat - kunnes sitten yhtäkkiä vaikkapa 3-5 vuoden päästä sellainen diagnoosi sitten tuleekin, lääkitys saadaan ja homma alkaa luistaa. Ja on hassattu monta vuotta hyvinvointia, kun diagnoosia tai hoitoa ei saatu aikaan.

Ja minkälaisia ne viitteet sitten käytännön työssä on? Joku kilpirauhasen toimintaa kuvastava arvo on jossain rajoilla tai vähän ylikin, asiakkaan yleinen jaksaminen ja nälänsäätely on huonolla tolalla, paino on nousussa eikä nämä vaikeudet oikein selity tiedossa olevilla elintapa-asioilla... jotain tällaista se usein. Liki aina kyseistä asiakasta on itse asiassa siis tutkittu ja asiakas itsekin epäilee kilpirauhasta, mutta negatiivisin tuloksin. Kunnes se päivä koittaa, kun jokin mittari värähtää, lääkitys alkaa ja homma rupeaa toimimaan.

Eihän tämä ole täydellinen maailma, mutta joskus tulee turhautunut olo että miten vaikeaa tämä diagnosointi tai lääkityksen kokeilu nyt voi olla ja miksi? Jos asiakkaalla on usein niin selviä oireiluja, niin on jotenkin asiaa tuntemattomampana vaikea käsittää, ettei se jossain näkyisi niin että edes lääkehoitokokeilu aloitetaan. Ja jos kerran Käypä Hoito -suosituksenkin mukaan oireiden sopiessa lääkehoidon vaikutusta kannattaa kokeilla labra-arvoista riippumatta, niin miten usein sitä käytännössä kokeillaan?

Toki ne oireet sopivat moneen ja vaikeuttaa asiaa, mutta silti...tulee vaan sellainen olo, että kyllä tässä pitäisi pystyä parempaan. Enkä yritä leikkiä että tietäisin ratkaisun tai kyseisestä sairaudesta ylipäätään mitään - haluaisin vain ymmärtää, miksi puhkeavan sairauden selvittäminen voi olla niin vaikeaa, jotta pystyn paremmin käytännön työssä arvioimaan kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuutta ja jatkokeinoja sen selvittämiseen.

Onko jollain ajatuksia aiheesta? Vai onko tämä asia enimmäkseen hyvin hoidettu ja minulla ja muutamalla muulla vain osunut huonot kokemukset eteen?

Laihduttaminen vajaatoiminnan taustatekijänä?

Kun teemassa ollaan, niin laitetaan toinenkin asia aiheeseen liittyen. Se oli mielessäni vuosia sitten unohtuakseen aika totaalisesti ja nousi nyt esiin Kiloklubissa - ja huomasin, etten ole vuosien aikana juuri tullut aiheesta viisaammaksi. Kyse on siitä, voiko laihduttaminen olla yksi käynnistäjä/riskitekijä kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Silmiini on osunut kommentteja joissa näin uskotaan ja toisaalta terveystoimijoiden puolelta ei aiheesta juuri kannanottoja löydy. Olen myös kuullut henkilön esittävän ajatuksen lääkärille saaden tyrmäävän mielipiteen, mikä oli mielestäni aika vahva reaktio ottaen huomioon, että tutkimusmaailmassa tämä mahdollisuus on toistaiseksi kysymysmerkki.

Teorioita miten laihduttaminen voisi olla riskitekijä kilpirauhasen vajaatoimintaan on kai useampia, mutta varmaan se yleisin ja mielestäni varteenotettavinkin menee näin:

  • vaihe 1: laihduttaminen vapauttaa rasvakudokseen vuosien aikana kerääntyneitä organoklooriyhdisteitä (PCB, dioksiini jne.) (tutkimuksia 1, 2, 3)
  • vaihe 2: organoklooriyhdisteet heikentävät kilpirauhasen toimintaa (tutkimuksia 1, 2)
  • vaihe 3: laihdutus sinällään yhdistetään kilpirauhasen heikentyneeseen toimintaan (tutkimuksia 1)
  • vaihe 4: laihdutus osoittautuu riskitekijäksi diagnostisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa (ei tutkimuksia)

Tämä teoria ei ole mitenkään kaukaa haettu ja itse asiassa se on tieteellisesti todistettu vaiheiden 1-2 osalta ja viitteitä löytyy myös vaiheeseen 3. Vaiheen 4 tutkimuksia en ole nähnyt ja luulenpa ettei niitä ole. Olisi todella mukava tietää tästä asiasta enemmän, koska sillä voi olla merkittäviä käytännön johtopäätöksiä: milloin, miten nopeasti ja millä keinoin laihduttamista kannattaisi toteuttaa, jos ei haluta organoklooriyhdisteiden vapautuvan verenkiertoon?

Vai kannattaisiko organoklooriyhdisteitä yrittää vähentää elimistöstä ennen laihdutusta - en koskaan innostunut Olestrasta, mutta siinä on ilmeisesti yhdiste joka pystyy sitomaan organoklooriyhdisteitä. Entäs jos kehitettäisiin vielä parempi sitoja? No nämä on ihan heittoja ja ennen ainuttakaan noista haluaisin tietää miten laihdutus oikeasti liittyy asiaan vai liittyykö lainkaan.

Sinälläänhän tämä ei todellakaan ole mikään uusi tai ihmeellinen asia. Muistan opiskeluajoitani ihan vakavasti otetun ajatuksen, että esim. raskaana ollessa ei kannattaisi laihduttaa, koska laihdutus vapauttaa organoklorideja verenkiertoon ja voi vahingoittaa sikiötä - mikä lieneekin totta. Organoklooriyhdisteiden uskotaan vaikuttavan myös painoon. Se, että sama efekti aiheuttaisi laihdutuksen myötä myös kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole ainakaan tieteellisesti poissuljettu, kuten joku tuoreehko katsaus totesi (muistan, mutta en löytänyt linkkiä,,).

Minä en ole väittämässä, että laihduttaminen aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa - vaan toteamassa, että me emme tiedä vastausta tähän kysymykseen. Ja parhaassa tapauksessa toivon saavani niitä tässä blogissa. Koko homma vain näyttää jotenkin unohdetulta asialta. Harmi, kyllä tällä tiedolla tilausta olisi.

Ja nyt niitä tiedonmurusia teiltä tännepäin, että kaikki viisastutaan!! Siis kaikki ajatukset kelpaavat, mutta totta puhuen mahdollisesti huomaamatta jääneet tutkimukset minua tässä aiheessa eniten kiinnostavat :)

Kommentit (98)

Kommentit on siirretty Patrikin aiemmasta Blogspot-blogista (patrikborg.blogspot.com).

  • peekoonoma

    Minulla on toisenlainen kokemus. Kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin minulla vuosia ennen kuin aloitin laihduttamisen, joten sen puhkeamista ei ole laihduttaminen voinut aiheuttaa. Sain aikoinaan myös tyroksiinilääkityksen ja kun aloin Cambridgella laihduttamaan, halusin arvot otattaa varmuuden vuoksi uudelleen. Arvot olivat pysyneet ennallaan eli lääkitystä ei tarvinnut muuttaa suuntaan ei toiseen. Suvussamme on sekä äitini että isäni puolella kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidilläni on myös aivolisäkkeessä kasvain, jota on operoitu kahdesti (kaikkia ei saatu poistettua), joka aikoinaan toimi ponnahduslautana minunkin arvojeni tutkimiselle. Oikea määrä lääkkeitä löydettiin ihan testailemalla ja uusilla labroilla. Minulla lisäkilot tulivat tupakanpolton lopettamisen seurauksena, kun aloin syömään liian epäterveellisesti ja vastapainona en harrastanut liikuntaa lainkaan. Nyt on tilanne ihan toinen; kiloja on pois melkein 25 kg ja voin paremmin kuin koskaan ennen. Sairastan lisäksi COPD:a ja Chronin tautia (joka on seestyneessä tilassa tällä hetkellä).

  • Highway H.

    Tärkeä ja haasteellinen aihe! Itse olen pohdiskellut stressihormonitasojen vaikutuksista kilpirauhaseen täällä: http://all-nuts-in-a-case.blogspot.com/2011/07/varoitus-vhhn-vaaroista.html Näkökulma liittyy ketokarppauksen tai liian alhaisten kalorimäärien vaikutuksiin, jotka voivat välittyä kroonisesta stressistä aiheutuvien korkeiden kortisolitasojen kautta. Kortisolilla kun on vaikutusta kilpirauhashormonien toimintaan elimistössä. En voi kyllin korostaa, että tarkoitukseni ei ole leimata mitään yksittäistä ruokavaliota kilpirauhaselle vahingollisesksi. Ajattelin kehitellä seuraavaan kirjoitukseeni selkeämmän mallin, koska jos haluaa kuvata ilmiötä perusteellisesti on eroteltava toisistaan vajaatoiminnan erilaiset tyypit ja listattava lukuisat mahdolliset taustatekijät. Esimerkiksi ravintoaineiden puutokset, kroonistunut stressi, autoimmuunihäiriöt jne. vaikuttavat. Ihmisen hormonitoiminta on kyllä kiehtova kokonaisuus, jonka tutkailu on melkoista älypeliä.

  • Nimetön

    Nyt olet kyllä todella tärkeän asian kimpussa!! Näinhän se on, niin kuin sinäkin aavistelet, että hoitokokeilujen kanssa vitkastellaan yli sietokyvyn rajojen. Vuosikausia tulosmittareiden värähtämistä odotellessa moni heilahtaa jopa työkyvyttömyyseläkkeelle, (elinvoiman ja -toimintojen palaessa säästöliekillä) diagnooseina väsymysoireyhtymää, ahdistusta ja masennusta ja milloin mitäkin. "Hullun" ja luulotautisen maine rupeaa pikkuhiljaa syömään jo ennestäänkin hataraa terveyskeskuslääkäri-/potilassuhdetta, jolloin se pieninkin toivonkipinä sammuu siihen, että sinulle tyrkätään reseptillinen mielialalääkkeitä. Ihmiskohtalot ovat todella surullista ja karua kuultavaa, josta vapahtaminen seuraa vasta 5-10 vuoden kuluttua, kun viisarit viimeinkin värähtävät - ja olet niin huonossa kunnossa, että tyroksiinin aloittamisesta ei meinaa olla juurikaan apua, kun kärsimysvuosien aikana on elimistö ja ihmisen psyyke rappeutunut niin alakanttiin, että siitä nouseminen on härkäpäisimmällekin urotöistä suurin. Usein on myös lisämunuaisen kuorikerros kaluuntunut uupumusasteelle, joten siinäkin uusi haaste jo ennestään haastetulle mahdollisen tulevan pitäaikaisen kortisonikikkailun muodossa, kun tältäkin säästyttäisiin, jos tyroksiinikokeilu tehtäisiin perustuen henkilön omiin tuntemuksiin, eikä näihin, mitä ilmeisimmin, jollain tavalla epätarkkoihin viitearvoihin. Eli apuja tämän sairauden tiimoilta tarvitaan nyt ja näkyvää julkisuutta, jotta nämä hiljaa hiipuen kärsivät saisivat sanansa kuuluviin. Kuinka paljon heitäkin lie tulevaisuudessa "koristamassa" työkyvyttömyyseläke ym. listoja jonkin muun sairauden nojalla, joka juontaakin juurensa hoitamattomasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.Puhumattakaan näiden henkilöiden olemattomasta elämän mielekkyydestä, jota eräskin kuvaa sanoin; "On kuin katsoisi kaltereiden takaa kun koko elämä soljuu ohitse, vaikka kädellä kuinka kurkottaa, ei mistään saa otetta".

    • Nimetön

      Hyvin kirjoitettu :) Itselläni on ollut lääkärin toteama kilpirauhasen tulehdus 18 vuotta sitten. Siihen ei kuulemma ole hoitoa... Sen jälkeen vuosien varrella lukuisia lääkärikäyntejä väsymystä turhaan valittaneena, arvot viitteissä, ei hoidettavaa... Viime kesänä kehoni "romahti", olin voimaton, enkä tahtonut lääkäriin. Löysin vaihtoehtolääketieteen alle kuuluvan hoitomuodon ja se paransi olotilaa, mutta vieläkin olotila on sellainen, että elämänmenoa katsoo sivusta, kun itse ei vieläkään ole voimia siihen osallistua :( Kilpirauhasen toiminta oli vihdoin nyt tammikuussa verikokeessa yli viitearvon ja vihdoin sain thyroksin lääkityksen. Mutta tie on pitkä , välillä tuntuu, että mahdoton, päästä energiseen normaalielämään kiinni. Tässä välissä olen menettänyt työpaikkoja, yritykseni, ihmissuhteita... taloustilanne on huono. Monien mielestä olen vain tyhmä, laiska ja saamaton.

    • Nimetön

      Tulehdusta hoidetaan kortisonikuurilla ja vaan sillä. Monet lääkärit kuvittelee että tulehdus paranee kuin taikaiskusta jollain ibusaalilla. Mene endokrinologille jos epäilet tarvitsevasi lääkkeitä mitä tkssa ei osata määrätä. Jos tulehdus on ehtinyt aiheuttaa esim. Kyhmyn niin kuin mulla, sitä ei välttämättä pysty hoitamaan. Mitä tulee laihdutukseen olin vaatekokoa 36 kun influensan jälkitautina sain tän vaivan. 3Kuukauden kuluttua olin jo kokoa 40 enkä pystynyt laihtumaan. 4 Vuoden kuluttua kun lopulta sain lääkkeet olin kokoa 42. sitten tapahtui ihme. Sain migreenin estoon verenpainelääkkeet. Laihduin alle 2kuukaudessa kokoon 38. Enkä laihduttanut. Jouduin luopumaan näistä lääkkeistä, kun tulin niille allergiseksi. Lihoin takaisin. En mene väittämään, että beetasalpaajat saivat tuon aikaiseksi, mutta mielenkiintoinen syy-yhteys kuitenkin. Kun yritän laihtua laihdun nopeasti 5 kiloa, ja sen jälkeen loppuu painon putoaminen.

    • Nimetön

      Minulla myös lisämunuaiskuorikerroksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan ysairaus. Täytyypä lukea lisää näiden yhteydestä, jos jostain löytyisi. Kiitos kirjoituksestasi.

  • Anur

    3 kuukautta karppailua takana,eikä kiloakaan ole tippunut ja elopainoa löytyy.Syyksi löydän vain ja ainoastaan huonossa hoitotasapainossa olevan kilpirauhasen vajaatoiminnan. Arvot olivat kohdallani niin huonot,että lääkitys aloitettiin heti kun vajaatoiminta huomattiin,mutta kerkesinpä siinä odotellessa lihota 30 kiloa,eikä ne tosiaan lähde pois. Uskon,että kaikki raja-arvoilla eivät saa lääkitystä, mikä on vähintäänkin outoa,sillä sen vaikutus monien elämänlaatuun voisi olla huomattava.Mutta sitten on myös meitä,joille perus tyroksiini lääkitys ei potki tarvittavalla tavalla.Suurin osa lääkäreistä ei halua määrätä muita lääkkeitä kuin tuon tyroksiinin,vaikkakin kilpirauhanen tuottaa useita eri hormoneja.Annostusta kyllä auliisti nostetaan,mutta kun se ei auta.Jos joku tohtori sattuu määräämään muita lääkkeitä,esim Armouria,ei sitä Kela korvaa ja hoito tulee huikean kalliiksi. Sitten kun tämä huikea väsymys ei väisty,on hirmun haastavaa ajatella ruoka-valiota ja liikuntaa,on vieläkin vaikeampaa päästä eroon ylikiloista ja on senkin takia vieläkin väsyneempi.Kiitos,että otat tämän aiheen esille.Se koskettaa varmaan lukemattomia ihmisiä.

  • Vladimir (.

    Lueskelin kilpparijuttuja muutama päivä sitten ja laitoin plokiin niistä jotain huonoa juttua. Nämä jutut saattavat kiinnostaa tai olla kiinnostamatta. Ihan kiinnostasvia nuo löytyneet tutkimukset mun mielestä http://valtsuhealth.blogspot.com/2011/08/normaalit-kilpirauhasarvot.html :P Täällä BTW pohditaan stressin ja kilpparioireiden yhteyttä: http://thehealthyskeptic.org/5-ways-that-stress-causes-hypothyroid-symptoms Laihduttamisen (energiavajeen) voi varmaan monesti mieltää jonkinlaiseksi stressitekijäksi?

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Suurkiitos kaikille tähänastisista ajatuksista, joista on jo paljon iloa, koska stressi-kilpirauhassektori ei ole ollut oikein oman intressin keskiössä. Tuttu joo, mutta ei oikeastaan mitään tietoa. Itsekin taidan nyt jatkaa teidän linkkien kautta ja muualtakin tutkailemaan tarkemmin tätä laihdutus/painonlasku vs. kilpirauhanen konseptia. Veikkaan, että hiilarien rooli osana sitä kokonaisuutta selvinnee kun monella teistäkin on siihen intressiä. Aika jännää, että tutkimus tässä aiheessa on vain viitteellistä ja kovaa tutkimusta diagnosoiduilla endpointilla olemattomasti.

  • Nimetön

    Ihan samaan olen minäkin törmännyt vastaanotolla. Lääkärit suhtautuvat tähän haasteeseen vaihtelevasti, mutta minulla on muutamin lääkäreitä joille sitten asiakkaan läheten. Ja joskus vaan kehoitan keskustelemaan oman lääkärin kanssa uudestaan asiasta. Minusta tuntuu myös käsittämättömältä, ettei voida kokeilla pienellä annoksella lääkettä, katoavatko oireet. Tavallaan voitaisiin suhtautua samoin kuin alhaiseen hemoglobiiniin, toiset pärjäävät melko alhaisilla arvoilla, mutta toiset ragoivat jo isommillakin pitoisuuksilla. Luonnolliset erot siis. Anette

  • Anur

    Edellisen kommentin jälkeen kävin sisätautilääkärillä,eikä kokemus ollut mieltä ylentävä.Huoneeseen astuessani,minua jo mittailtiin päästä varpaisiin.Sisätautilääkäri oli sitä mieltä,että väsymykseni ei voi johtua kilpirauhasen vajaatoiminnastani tai huonosta hemoglobiinista ( mikä on molempien yleisimpiä oireita ) ,vaan antoi ymmärtää,että kaiken takana ja syynä on ylipainoni ja liikkumattomuus. Yritä siinä sitten selittää,että syöt luultavasti terveellisemmin kuin valtaosa väestöstä ja liikutkin kohtuullisesti, mutta tohtori katsoo potilasta vain läskilasien takaa. Sanoo,että jos kuitenkin herkuttelet.Ravintoterapeutille menoa ehdoteltiin.Mikäpä siinä,vaikka ei se kilpirauhastani korjaa,eikä sille terveysblogeja ja kirjoituksia päivittäin kahlaavalle luultavasti ole hyötyä.(Tai ehkä olisi,varmuudella ei voi sanoa) En usko,että kaikki lääkärit ja terveysalan ihmiset suhtautuvat noin potilaaseen,mutta kyllä varmaan herkästi kaikki pienemmät ja isommatkin terveys ongelmat herkästi pannaan lihavuuden piikkiin. Liekkö kesäflunssanikin kuitenkin läskin syytä (liikunnan puute ja huono ruoka-> huono vastustuskyky),eikä jonkin bakteerin tai viiruksen aiheuttama. Vähän ehkä karkasi aiheesta,mutta silti sitä koskettaen.

  • Fani :)

    Hienoa, että asiaa nostetaan esille, vaikka vain spekuloidenkin. Mielenkiintoista, voisiko laihduttaminen olla osaltaan vajaatoiminnan takana. P.s. en tiedä, onko ajatuksiasi englanniksikin, mutta sietäisi olla! Onneksi löysin artikkeleitasi Kk:sta. Olet aikalailla idolini. :D

  • Sohvi

    Vielä hieman tarkennusta. Kun sain Dg:n ja vertasin niitä aiemmin otettuihin kokeisiin, ne ekat verikokeet olivat suht yhtenevät näiden diagnoosiin johtaneiden lukujen kanssa. Tuossa välissä oli 13 vuotta ja näiden aikana tuli useita kymmeniä kiloja painoa lisää. Joten kenties tuo 3-5 vuoden arvio on kovinkin optimistinen.

  • Sohvi

    Olenpa minäkin monesti pohtinut kilpirauhasen vajaatoiminnan ongelmia. Erityisesti minua askarruttaa se, miksi erittäin harvinaiseksi luokiteltu sentraalinen hypotyreoosi on niin yleinen aiemmin kovin vähäkalorisella dieetillä laihduttaneiden nykyisten (reilusti) ylipainoisten kohdalla. Lääkärit eivät myöskään helposti tunnista tuota sentraalista hypotyreoosia, koska siellä sekä TSH että T4V ovat molemmat alakantissa. Minullekin toitotettiin monen lääkärin toimesta, että on hyvät kilpirauhasarvot. Vasta kun itse sain niin paljon toimeksi, että luin myös labran viitearvojen ohjeet ja siellä sanottiin, että jos molemmat arvot ovat alhaalla, pitää poissulkea mahdollinen sentraalinen. Lääkäri oli tätä ennen kehunut, miten hyvät kilpirauhasarvot ovat. Kun lääkärille mainitsin tästä viitearvojen ohjeistuksesta, hän sanoi, että "kappas, näinhän siellä sanotaan." Kysyin, saisinko sen lähetteen endolle ja vasta kysymiseni jälkeen se tuli. Tuloksena sentraalisen hypotyreoosin Dg. Tiedän monen monta sentraalista, jolle on käynyt, kuten minulle. Vasta oman aktiivisuuden jälkeen sai diagnoosin ja lääkityksen. Tämä on on myös joidenkin muiden kokemusten taustalla, joka on tullut esille Kiloklubin foorumilla. Tämä kilpirauhasasia on mielestäni erittäin tärkeä ja hyvä nosto keskustelunaiheeksi. Selvästi kaivataan lisätietoa ja myös tutkimusta. Kiitos Patrik.

  • Anur

    Anonyymi:Juuri niin kuin minulle kävi.Elät muka terveellisesti,pyh! T4V sinulla on ainakin viitaarvojen alarajoilla ja tsh tulee tuosta luultavasti nousemaan,ellei mitään tehdä.Kumma kun ei kuunnella vointia vaan tuijotetaan vain noita arvoja.Uskon,että hyvät elämäntavat auttavat kestämään muuten kehnoa oloa,muttei ne vikaa poista tai estä.

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Kiitos edelleen kommenteista. Täytyy pitää teema vireillä täällä ja käytännössä koska parannettavaa piisaa näköjään. Ja kyllä niitä ajatuksia on englanniksikin tulossa :)

  • Vladimir (.

    Sohvi, Saako kysellä niitä sinun TSH- ja T4V-arvoja? Jännä tilanne :O

  • Nimetön

    Itselläni lääkäri ei oikeastaan edes kuunnellut oirelistaani loppuun. Lähetti vain labroihin ja soittoaika puhelimeen. Eli jäi jo silloin tunne, että, jos kilppari-tulokset ei värähdä, ei sitten edes aiota tutkia, että mikä ihme tällä ihmisellä sitten on. Me nuorehkot naiset ollaan sitten vaan niin kovia stressaamaan, että siihen piikkiin voi laittaa mm. nivelkivut, limakalvojen kuivuuden ja urheilun jälkeisen totaalisen väsymisen ja senkin, että herää yöllä omaan hikeensä(vyötärö on 75cm, että ei kilojen pitäisi yötä pilata). Siis kaikkien niiden muiden klassisten kilpparioireiden lisäksi. Arvot siis olivat 2.4 ja 13 eli ei toivoakaan, että saisin oireilleni nimen. Eli yritetään nyt sitten vain uskoa, että vika on päässä ja saada oireet kuriin positiivisilla ajatuksilla, jossa oireiden analysointi ja niiden ajattelu on kielletty. Tuli sellainenkin mieleen, että oma jaksamattomuus ja painonhallinta on ajanut elämäni todella terveelliseksi. Voikohan sekin hidastaa diagnoosin saantia, kun liikunta ja hirveät määrät kasviksia ja hyvää rasvaa ennaltaehkäisevät arvojen romahtamista? Lääkärin sitä taas voi olla hankala uskoa, kun vastaanotolle tulee se vähintään hieman ylipainoinen henkilö. Niin niin, elät terveelliseti..

  • Sohvi

    Valtsu, saa kysellä. Muistaakseni TSH oli silloin toteamisvaiheessa 0,91 ja T4V 10,9.

  • Vladimir (.

    Kiitos tiedosta!

  • Nimetön

    olen menossa huomenna verikokeeseen kilpirauhasen vajaatoiminta epäilyn vuoksi. Toivottavasti sen tulos selvittäisi, mistä tämä loputon väsymys ja uupumus johtuu. Painokin vain nousee vaikka olen pitänyt ruokapäiväkirjaa jo pidemmän ajan ja kalorimäärä on keskimäärin 1600 kcal vuorokaudessa. Tällä pitäisi laihtua, mutta paino ei laske lainkaan, olen tarkkaillut ruokavaliotani kohta vuoden ja syön omasta mielestäni terveellisesti. Välillä alkaa itsettää kun mietin asiaa. Painoni ei ole "kuin " n. 10-12 kg ylipainoa, joten en pääse kunnallisesti ravintoterapeutille, jolle haluaisin ehdottomasti päästä. Haluaisin tietää mikä on se asia, minkä takia paino ei laske. Mutta ehkä verikokeet selvittävät jotakin, ennekuin kaljuunnun täysin ja painan 100 kg.

  • Nimetön

    Minä olen toinen anonyymi. Minulla on lääkitys vajaatoimintaan ollut toistakymmentä vuotta. Painonhallinta on ollut silti todella haasteellista. Kevään korvalla innostuin oikein tosissani kokeilemaan vähähiilarista ruokavaliota. Muutaman kuukauden aikana paino aleni n. 8 kg ja kun sitten kävin kilpparikontrollissa, oli arvot parhaissa lukemissa kautta aikojen. Silloin alkuun TSH oli luokkaa 4 ja risat ja T4V oli alle 10. Kaikki nämä vuodet T4V on vaan tiiviisti sinnitellyt 12 - 14 välillä TSH:n ollessa n. 0.1 - 0.3. Ensimmäisen kerran siis T4V oli lukemassa 17! Eli minun kohdallani vähähiilarinen ruokavalio toimi! Ja kerrankin olen saanut syödä reilusti vatsan täyteen.

  • Sohvi

    Alan olla pikkuhiljaa kallellaan siihen suuntaan, että myös insuliiniresistenssi aiheuttaa kilpparioireita. Tästä enemmän löytyy detaljeja esim. Sofie Hexebergin kirjasta. Nyt kun vasta sain luettua kyseisen kirjan, omat kokemukseni täsmäävät aika hyvin kirjan olettamuksien kanssa. Oma kokemukseni vhh-ruokavaliosta on selvästi parantanut kilpparituloksia. Samaa kertoo Hexeberg kirjassaan verikoedatan muodossa.

Kirjoita kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. En voi antaa kommenteissa henkilökohtaisia hoito-ohjeita – yksilölliseen apuun löydät vastaanoton täältä.

Kirjoittajan kirjautuminen

Lue myös

Haluatko apua käytäntöön?

Näin voin auttaa

Tieteeseen perustuvat ratkaisut yksilöille ja yhteisöille

Tausta
  • Urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry:n puheenjohtaja; Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja 2014–2020
  • 25 vuotta vastaanottotyötä, mm. Syömishäiriökeskus ja Helsingin Urheilulääkäriasema
  • Kirjoja mm. Laihdu uusin keinoin (Otava 2025)