Blogi

Verensokerisaaga - reaktiivinen hypoglykemia eli "ensin verensokeri nousee ja sitten romahtaa"

Patrik Borg5 min lukuaika 83 446 lukukertaaverensokerisaaga

Reaktiivinen hypoglykemia on hienompi nimitys sille yleisesti tunnetulle ajatukselle kun verensokeri syömisen jälkeen "singahtaa ylös ja sitten romahtaa epänormaalin alas". Eli virallisemmin todettuna reaktiivisessa hypoglykemiassa verensokerin syömisen jälkeen ensin nousee mutta myöhemmin (1-4 h) laskee alle normaalien paastoarvojen. Ja tämä blogautus käsittelee aihetta terveessä väestössä, jossa ilmiötä huonommin tunnetaan ja havaitaan - ei aikuistyypin diabetekseen, hormonaalisiin häiriöihin, ruuansulatuskanavan leikkauksiin/toimintahäiriöihin tai muihin sairauksiin liittyvää reaktiivista hypoglykemiaa.

Reaktiivinen hypoglykemia on monella tapaa ongelma. Ensinnäkin se on varsin ikävän tuntuista - joillekin harvoille pahimmillaan jopa invalidisoivaa, sillä hyvin matalien verensokerin myötä tulevat vapinat ja olematon ärsyyntymiskynnys vaikeuttavat sosiaalista elämää. Lisäksi se saattaa ruokia ylimääräistä syömistä, sillä mataliin verensokereihin syödään usein. Muitakin ongelmia on.

Reaktiivinen hypoglykemia ei ole myöskään täysin marginaalinen ilmiö - terveessä väestössä sokerirasituskokeen jälkeen yleisyys on vaihdellut välillä 12-24 % (1,2). Näiden lukujen takaa löytyy moninainen joukko syitä miksi verensokerin lasku pääsee tapahtumaan. Yksi joukko ovat henkilöt, joilla on aikuistyypin diabeteksen esiastetta eli elintapojen puutteita (ravitsemuksessa, liikunnassa, unessa jne.), jotka altistavat suurentuneeseen verensokerin heilahteluun.

Mutta sitten on myös runsas joukko henkilöitä, joilla syyt eivät löydy niin selvästi elintapojen heikkouksista vaan ovat enemmän yksilöllisiä - nimitykset idiopaattinen tai funktionaalinen reaktiivinen hypoglykemia koskevat näitä tapauksia. Yleisimpänä syynä näissä tapauksissa reaktiiviseen hypoglykemiaan pidetään poikkeuksellisen suurta insuliinin eritystä - joissain tapauksissa poikkeuksellinen insuliiniherkkyys tai glukagonin erityksen puute voivat selittää asiaa. Muitakin syitä on, mutta näiden uskotaan selittävän valtaosan havainnoista.

Ja sitten on elämäntapatekijöitä ja -tilanteita, joissa ongelmaa ilmenee. Reaktiivinen hypoglykemia tapahtuu helpommin laihdutuksen tai muuten vain vähäisen syöminen aikana - ja erityisesti kovin vähäenergisillä ruokavalioilla. Myös vähähiilihydraattiseen ruokavalioon sopeutuneilla satunnainen hiilihydraattipiikki tuntuu aiheuttavan samankaltaista heittelyä - tyyppitapauksena todella huonot fiilikset kun vähähiilihydraattista noudattava "sortuu" herkkuihin.

Kun elimistö ei ole tottunut saamaan hiilihydraatteja paljoakaan niin se ei osaa myöskään käsitellä kun niitä yhtäkkiä tulee roppakaupalla. Liikunnan alkuvaiheissa joillakin ilmenevä verensokerin lasku liittyy juuri ennen liikuntaa syötyyn ruokaan - ongelma ilmenee usein selvemmin kuntoilijoilla, jotka lähtevät suoraan rykimään. Urheilijoilla lämmittely tuntuu tasaavaan tätä ilmiötä.

Entä sukupuoli? Sarjan aiemmissa osissa useissa verensokerivasteissa nähtiin naisilla useammin ongelmia kuin miehillä. Päteekö se tässäkin? Kyllä, naisilla on enemmän reaktiivista hypoglykemiaa (1,2).

Samoja tuntemuksia muistakin syistä

Reaktiivisen hypoglykemian mahdollisuuteen suhtaudutaan joskus hieman epäilevästi - osin syystäkin, sillä samoja oireita voi aiheutua myös muista syistä ja ongelman itsediagnoisointi on hyvin epätarkkaa. Hyvä esimerkki on tutkimus, jossa neljän päivän seurannan aikana hypoglykemiatuntemuksia kokevilla ei juurikaan havaittu poikkeavia verensokeriarvoja. Toisessa tutkimuksessa alle puolet matalista verensokerikokemuksista liittyi mitatusti mataliin verensokeriarvoihin - toisaalta käytännössä kaikki mitatut matalat verensokerit olivat henkilöiltä, jotka kokivat oireita eikä niitä havaittu kontrolliryhmällä. Aidosti matalat verensokeriarvot ovat siis osa yhtälöä, mutta jotakin muuta on mukana?

Mistä nämä kokemukset sitten kumpuavat? Oirekokemuksen taustalla on pitkälti ylivirittynyt adrenerginen tila eli koetaan "adrenaliinioireita". Näitä oireita tulee aidossa hypoglykemiassa kun adrenaliinin voimalla yritetään puskea verensokeria ylös - mutta samoja oireita tulee myös mielenterveysongelmissa ja pahassa stressissä, jotka ovatkin mukana luomassa matalan verensokerin kokemuksia vaikkei verensokeri todennäköisesti ole matala. Paniikkikohtaukset ovat yksi esimerkki tilanteesta, joka sekoitetaan helposti matalaan verensokeriin - ja tuntemuksen erottaminen takana olevasta hyperventilaatiosta näyttää olevan vaikeaa.

Koska mieli on tässä vahvasti mukana niin edellisen kappaleen toinen tutkimus antaa viitteitä, että henkilöt, joilla reaktiivista hypoglykemiaa on oikeasti oppivat myös ahdistumaan ilmiöstä siinä määrin että he saavat välillä oireita myös asiaan liittyvästä huolesta - tietoisesti tai alitajuisesti. Jos siis oireilua on, niin omaa mieltä, ahdistusta ja stressiä ei saa unohtaa yhtenä mahdollisena tekijänä.

Mitä asialle voi tehdä?

Ruokavalion lukuisat tekijät vaikuttavat verensokerin tasaisuuteen ja näillä kaikilla lienee merkitystä myös reaktiivisen hypoglykemian ehkäisyssä. Ruoan kuitu (tai kuitulisällä) ehkäisee ilmiötä ja kasvisten määrä aterioilla monestakin syystä on osa tasaista verensokeria. Myös ruokien glykemiaindeksiä (GI) voi käyttää summittaisena työkaluna vaikka se onkin yksilötasolla hyvin epätarkka. Toinen mahdollinen työkalu arviointiin on sinällään turhan alkutekijöihinsä jäänyt insuliini-indeksi (tässä näppärästi lajiteltava taulukko), josta tarkkaavainen huomaa nopeasti, että poikkeuksena glykemiaindeksin tuloksiin etenkin maitotuotteet kohottavat insuliinia melko reippaasti - mikä voisi selittää sen miksi reaktiivista hypoglykemiaa kokevilla maitotuotteet nousevatkin tarinoissa melko usein esiin.

Proteiinin pitäminen mukana aterioilla ja välipaloissa - mahdollisesti jonain muuna kuin maitotuotteena jos se ei tunnu sopivalta - kuitenkin tasoittanee verensokerin heittelyä. Rasvan määrän ruokavaliossa ei kannata olla ainakaan liian vähäinen - sen jälkeen sopiva määrä onkin enemmän yksilöllinen kysymys. Kun päälle laitetaan annoskoot ja ateriarytmit sun muuta niin niin lopulta tässä tullaan aika tuttuihin yleisiin linjauksiin syömisessä, jota maustetaan muutamalla lisäpainotuksella.

Ravintolisäpuolella paljon parjattu kromi voi auttaa tähän vaivaan. Kromilisän on todettu vähentävän reaktiivisen hypoglykemian esiintymistä ja tämä verensokeria tasaava vaikutus lienee kromilisän sinällään kovin vähäisen laihdutusvaikutuksen takana. Muitakin ravintolisäkandidaattejakin on, mutta näytön vähäisyyden vuoksi jätän ne nyt mainitsemati ja koetan pysytellä isoissa linjoissa. Ja - toisinkuin ruokavaliomuutoksista - näistä minulla ei ole kovinkaan paljoa asiakaskokemusta, joten siksikin pidän tämän osan lyhyenä, mutta kokemusten jako kommenteissa on suotavaa.

Lähitulevaisuudessa tämänkin asian arviointi helpottuu huomattavasti. Jatkuvaseurantaisia verensokerimittareita on jo markkinoilla mutta ei käsittääkseni juurikaan kuluttajakäyttöön sopivia noninvasiivia (=ei piikkejä tms..) malleja. Sellaiset ovat kuitenkin olleet jo pitkään prototyyppiasteella hyvin arkistenkin laitteiden mukana. Kun nämä laitteet jossain vaiheessa lähitulevaisuutta tulevat yhä tarkemmiksi, halvemmiksi ja helpommiksi, niin oman syömisen ja verensokerin seuranta helpottuu.

Toistaiseksi tilannetta voi hoitaa kuten moni tekee: seuraamalla eri ruokien vaikutusta omiin tuntemuksiin tai kotimittareiden verensokeriin ja tuunaamalla syömistä sen mukaan. Ja miettimällä missä määrin reagointi voi olla stressiä tai ahdistusta.

Kokemukset jakoon!

Tässä aiheessa on monenlaista kokemusta ja omalla kohdalla hyväksi todettua ratkaisua. Nyt vinkit jakoon muillekin. Kuten todettua, reaktiivisen hypoglykemiakokemuksen takaa löytyy monia eri syitä - ja osa ei edes ole matalaa verensokeria - joten mitään oikeaa vastausta yksilön tilanteeseen ei voida antaa. Mutta yksilölliselle kokeiluille ja ideoinnille teidän kokemuksenne voivat olla tärkeitä.

Kommentit (108)

Kommentit on siirretty Patrikin aiemmasta Blogspot-blogista (patrikborg.blogspot.com).

  • Anniina

    Kiitos todella mielenkiintoisesta testistä! Voiko tuota reaktiivista hypoglykemiaa suoraan päätellä esim. paastoverensokerin arvoista? Minulla on arvot olleet aina mittauksissa ihan alarajoilla, tai hitusen jopa niiden alla. Kuitenkaan en huomaa mitään ihmeempiä ongelmia arjessani, syön tosin melko säännöllisesti ja tervellisestikin. Toisaalta olen (ainakin kovassa kuumeessa tai heikosti nesteytettynä) aikamoisen pyörtymisherkkä, tosin en tiedä onko näillä yhtään mitään korrelaatiota.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Ei voi päätellä suoraan paastoarvoista.

  • Nimetön

    Liittyykö tähän ilmiöön mielialanvaihteluita seuraavana päivänä? Eli voiko yhtenä päivänä huonosti ja epätasaisesti syöminen aiheuttaa seuraavan päivän voimakkaat mielialanvaihtelut, kuten"sokerikrapulan".

    • Patrik BorgKirjoittaja

      No ei ihan suoraan tähän kun tässä on kyse muutamien tuntien aikaisesta heilahtelusta. Mutta syöminen tänään liian vähän kyllä kasvattaa nälkää seuraavalle päivälle ja siihen voisi varmaan liittyä tuonkin tapaista. Tai sitten kyse on jostain muusta.

  • skribentti

    Onko sinulla tietoa, miten ja miksi tämä ilmiö muuttuu raskaana ollessa, jos yleensä muuttuu? Itsellä olen huomannut molemmissa raskauksissa, että ko. ilmiö voimistuu.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Raskaus lisää insuliiniresistenssiä, jota voisi käyttää synonyyminä verensokerin suuremmalle heilahtelulle. Noin niinkuin vertailun vuoksi raskausdiabeteksessä on kysymys vain siitä, että insuliiniresistenssi lisääntyy "liikaa".

  • Nimetön

    Hei Haluaisin kysyä, mitä mieltä olet glukomannaanituotteiden käytöstä laihduttamisen tukena. Kannattaako kokeilla? Tiedän, ettei se yksinään ratkaisisi mitään, mutta jos sen avulla saisi painonpudotuksen paremmin käyntiin.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      En kannata. Haittaahan ei ole ja ehkä pieni hyöty, mutta kannatan tekemisen kohdistamista olennaisiin asoihin joita aiot tehdä lopun ikääsi. Oletan että glukomannaania et söisi lopun ikääsi.

    • Nimetön

      No joo, näin vähän ajattelin itsekin. Erityisesti koska minulla on 15 vuoden syömishäiriötausta (anoreksia -> bulimia -> BED).

    • Nimetön

      Mitäs ajatuksia herättää lapsen sokerien heittelyt? Nyt on viikko seurattu 6-vuotiaan (normaali painoinen) verensokeria ja yleensä 1,5h syönnin jälkeen arvot ovat olleet matalat )pääasiassa 4-5mmol). Matala verensokeri aiheuttaa lapsessa hikoilua ja kiukkuisuutta muissa tilanteissa (ennen ruokaa), mutta ruoan jälkeen (varsinkin hyvin syöneenä) nukahtelee/nuokkuu ja vasta hetken päästä on ns. toimintakuntoinen.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      No herättää lähinnä sen ajatuksen, että lapsilla ylipäätään tämä matala verensokeri tapahtuu helpommin. En juuri tee töitä pienten lasten kanssa hommia, että isommin en ota kantaa.

  • Nimetön

    Maitotuotteiden kanssa ei välttämättä verensokeri nouse juurikaan, mutta jonkun ajan kuluttua laskee. Ilmeisesti tästä syystä ravitsemusneuvojan ehdottama karppaaminen ei auttanut. Proteiinipitoisen aamiaisen jälkeen olo oli entistä kamalampi. Jälkiuuni-ruisleipä ja kananmuna -yhdistelmä toimii ehkä parhaiten, nostaa verensokerit hitaasti ja pitää nälkää hyvin. Tuo on aika kinkkinen juttu. Meni vuosia, ennen kuin syy huonoon oloon ja paniikki- ja raivokohtauksiin löytyi. Lääkärit ei kyllä auttaneet asiaa, luokittelivat paniikkihäiriöksi ja masennukseksi pitkään. Tässä kohtaa on hyvä kiittää sinua, Patrit. Säännöllinen ruokarytmi ja tasapainoiset ateriat auttavat tähän "masennukseen" parhaiten. :)

  • Taffi3

    Kiitos, kyllä helpotti. Olen kokenut itseni jotenkin huonommaksi kun reagoin toisella tapaa kuin mieheni. Ja tuo maitojuttu on kohdallani ihan justiin noin. Ei vaan käy maitotuotteet. Pitää vielä tutkiskella tarkemmin tuota tekstiäsi, tuli vaan halu heti kiitellä!

  • Nimetön

    Olipa kiinnostava! Olen odottanut ihmettä että joku kirjoittaa aiheesta reaktiivinen hypoglykemia, olen lukenut netistä englanninkielisiä ja myös suomenkielisiäkin sivuja mutta suomenkieliset melko suppeita eivätkä lääkärit tiedä mitään. Minulla on takana aikamoinen historia näin 19 vuotiaaksi, on homeasuntoa, kortisolit koholla, ei kuukautisia yms. Kotona mittaillut arvot ovat reaktiivista hypoglykemiaa, sekä 2 tunnin rasituskokeessa paastoarvo 4.9 ja kahden tunnin päästä 3.9. Olen hiljaittain aloittamassa vhh ruokavaliota, mutta en ole nyt Suomessa, lähden huomenna ja kotona pitäisi olla keskiviikkona, juuri tämän sokeriasian vuoksi jouduin keskeyttämään opinnot. Voisitko kirjoitella minulle enemmän.

    • Nimetön

      Olisiko sinulla antaa sähköpostiosoitetta jonka julkisesti voisit julkaista, omaani en haluaisi tähän laittaa...hmm

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Eipä sen kummempaa testiä kuin 2-4 tunnin sokerirasitus mutta siinäkin voi jäädä hypo mittausten väliin. Tai kotimittarilla ottaa kun oireita on. Vaarallisena en osaa asiaa pitää sinällään ellei osu johonkin tilanteeseen ja muodostaa näin vaaratilanteen vaikkapa ajaessa.

  • Nimetön

    Itselläni on ollut jo pienestä pitäen vaikeaa, mikäli ateriarytmi venyy. Kädet vapisevat kuin haavan lehdet ja kiukku on valtava, kun edellisestä ruokailusta alkaa olla aikaa 3-4 tuntia. Aamupäivät ovat yleensä pahimmat sen suhteen, vaikka olen aina syönyt aamupalan. Mitään kovin selkeää linjaa syötyjen ruoka-aineiden vaikutuksesta en ole pistänyt merkille. Matkoilla on välillä vaikeaa, ellei ole hätävaraevästä laukussa aina mukana. Epävarmuus seuraavan aterian saamisajankohdasta yleensä pahentaa tilannetta ja oireet menevät voimakkaammiksi. Joskus nälkä pääsee yli niin, etti enää tee mieli syödä mitään, ja se on pahin tila, mihin joutua. Koska tiedän, ettei silloin mikään muu kuin ruoka auta. Kaverit huvittuvat välillä raivoiluistani, jos ruokaa ei ole ennalta ilmoitettuna ajankohtana tarjolla... Sokerirasitustestissä paastosokeri oli normaalin rajoissa, samoin kaksi tuntia sokeriliemen nauttimisesta. Pidempää testiä ei lääkäri määrännyt. Oli kiinnostavaa lukea aiheesta, olen sitä googlaillutkin joskus, mutta tietoa vähän tosiaan ainakaan suomeksi.

  • Nimetön

    Poikani kärsi lapsena kovasti alhaisesta/heittelevästä verensokerista, tai näin päättelin niistä raivokohtauksista, joita tuli aina jos ruokailuväli venyi liian pitkäksi. Monesti pelkkä voileipäkin auttoi pahimpaan tuskaan. Paastoverensokeri tutkittiin tuolloin sillä epäilin diabetestä kun poika oli jatkuvasti janoinen ja juoksi tietysti vessassa vähän päästä. Mutta arvot olivat normaalit eikä mitään lääkitystä annettu tms. Nyt kun poika on nuori aikuinen, hänellä näyttää olevan käsien vapinaa kun kova nälkä iskee ja verensokeri on varmaankin liian alhaalla. Raivokohtauksia ei enää kuitenkaan tule, mutta käsien vapina on kiusallista pojasta itsestään. Muistan myös omasta nuoruudestani/nuorena aikuisena, että kova nälkä/alhainen verensokeri sai aikaan mielettömiä raivareita ihan mitättömistäkin asioista. Onneksi näin keski-ikäisenä tuota vaivaa ei enää ole. Niinpä nyt mietinkin, pitäisikö pojan verensokeriarvoja tutkia tarkemmin? Onko tuohon reaktiiviseen hypoglygemiaan jotain testiä olemassa tms? Onko tilanne vaarallinen terveydelle vai pelkästään kiusallinen ominaisuus?

    • Nimetön

      Hei, tuo että on jatkuva pissahätä ja jano on mielenkiintoinen juttu. Tyttärelläni ihan sama ilmiö. Hän aina tietääkin siitä, että ruokaväli venyi liian pitkäksi kun tulee se hirveä pissahätä ja jano -kierre, joka jatkuun jonkunkin aikaa vaikka jo syökin. Lisäksi samaan liittyy usein mahan näkyvä turpoaminen, kuin olisi raskaana. Turvotus ja pissahätä selvästi kulkevat käsi kädessä. Jos ruokaa ei vieläkään tule, päälle iskee hillitön päänsärky.

  • Reino

    Tässä mainittua käsien vapinaa ja huonoa olo siitä kun ateriaväli pitenee oli itsellänikin ennen, mutta silloin söin pieniä kissan annoksia 3 tunnin välein uskoen, että aineenvaihdunta pysyy paremmin käynnissä. 6-7 ateriaa päivässä sisältäen palautusjuomat sun muut. Tutustuttuani pätkäpaastoon syön nyt 4 kunnollista ateriaa eikä mitään heikotusta tule vaikka ateriaväli on pitempi ja yöpaasto venyy 14-15 tuntiin. Nälkä siis tulee kyllä, mutta ei sitä heikotusta. Pystyn tekemään aamutreeninkin tyhjällä mahalla ja tämä on sellainen asia, joka ei onnistunut silloin jatkuvalla syömisellä, koska tuntui, että kuolema tulee jos ei ole ruokaa vatsassa. En sano, että kaikilla toimisi sama systeemi kuin itselläni, mutta tämän olen havainnut hyväksi. Tottakai tähänkin kuuluu se säännöllisyys, että ateriat ovat aina samaan aikaan päivästä.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Kyllä kunnollisten aterioiden syöminen pikku välipalojen sijaan jeesaa yleensä aina syömistä. Tuo fitness/painonvartija -henkinen pikku syömisiä 3 tunnin välein potkaisee aika monella takaisin. Sinällään reaktiivisesta hypoglykemiasta sulla ei liene ollut ollut kysymys vaan todnäk yksinkertaisesti matalaa verensokeria aineenvaihdunnallisesta tuunauksesta ja kunnon aterioitten puutteesta johtuen eli ei ole päässyt tulemaan varastoihin puskuria pitämään verensokeria yllä.

    • Reino

      Joo, jännä juttu sinänsä, että vaikka kalorimäärä päivän aikana on nyt alhaisempi, niin energiaa on silti enemmän. Näistä vois jaaritella vaikka miten kauan ja menee ehkä vähän ohi tästä aiheesta nyt nämä jutut, mutta mielenkiintosta kun nykyään syön tietyllä tavalla juuri päinvastasesti siitä mitä pitkään olin luullut hyväksi. Vaikka minulla kyse ei tosiaan varmaankaan ollut tuosta reaktiivisesti hypoglykemiasta niin silti minun ajatus oli kuten sinun tekstissäkin, että sitä esiintyy juuri tiukan dieetin aikana. Monet kun ovat tottuneet niillä välipaloilla estämään verensokerian laskua, niin välillä vois olla hyvä kokeilla jotain muuta. Eli vaikka järkevän pituinen paasto voi tehostaa sitä hormonitoimintaa ja tottakai se mahdollisimman luonnonmukainen ravinto. Joidenkin tutkimuksien mukaan mustikka parantaa insuliiniherkkyyttä :)

  • Nimetön

    Oletteko lukeneet professori Paavo Airolan kirjaa "alhainen verensokeri(Hypoglykemia)20.vuosisadan epidemia"siinä hyvää tietoa erilaisista hypoglykemioista.Kirjassa on myös ruokavalio ohjeita hypoklygemiasta kärsiville.

  • Nimetön

    Mielenkiintoinen teksti. Olen 45v. mies ja muistan ilmiön jo jostakin 10 v. lähtien. Jos join pullon sokerilimsaa tai söin suklaata, siitä hetken päästä tuli vapiseva ja hikoileva täysin tehoton olo. Nimenomaan limsa ja suklaa laukaisivat tämän ei mikään muu. Asiaa ei silloin tutkittu ja pysyi poissa normaali ruokavaliolla. Nyt aikuisiällä kun on tullut jojoiltua painon kanssa ja tiputettua sitä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla sekä kitudieeteillä, niin huomasin pari vuotta sitten että iso annos kaurapuuroa aamulla sai saman olon aikaan. Nyt olen 1.5v treenannut salilla ja saanut palautettua kroppaan kalorienkestoa (voi syödä 2800 - 3000 kcal päivässä lihomatta)ja kroppa myös tuntuu kestävän hiilihydraatteja ja vapinat ovat poistuneet. Voisiko tuo insuliini siis olla allekirjoittaneella aiheuttaja ja aikuisiällä insuliiniherkkyys joka aiheutettu epätasapainoisella ruokavaliolla? Sokerirasituskokeessa ei ole koskaan mitään löytynyt.

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Voisihan se poikkeuksellisen suuri insuliinieritys/herkkyys selittää tämän.

    • Rokkimamma

      Vähän samantapaisia oireita minullakin... olen saanut samantapaisen ilmiön itselleni aikaiseksi esim. pastalla. Saan ensin sydämentykytyksiä ja sen jälkeen alkaa väsyttämään hurjasti eli ilmiö tapahtuu jos vedän ison annoksen hiilihydraattipitoista ruokaa. Olen pari kertaa mitannut verensokeria tälläisen "kohtauksen" aikana ja ja verensokeri on ollut selkeästi korkeampi kuin normaalin ruuan jälkeen ja sitten tuon väsymyksne aikana verensokeri laskee nopeasti. Lievää keskivartalolihavuutta minullakin on ja olen kyllä huomannut, että höttöhiilareiden vähentäminen on vaikuttanut tuohon vyötärölinjaan selkeästi.

  • Nimetön

    Tunnistin Proffan tekstistä itseni. Alhaiseksi verensokeriksi olen itse itseni diagnosoinut aina aikuisiästä lähtien. Aamulla, jos en tunnin sisään heräämisestä syö, alkaa parin tunnin sisällä vapina käsissä, näkökenttä säröytyy, tietokoneen ruutua on lähes mahdoton katsoa, päätä alkaa särkeä ja ajatukset harhailevat, enkä pysty keskittymän. Oireista johtuen tai onko sitten yksi oire itsessän, muttä äkäinen olen, enkä saa mitään aikaan. Makeisten- ja virvoitusjuomien perään en ole koskaan ollut, mutta lasi tuoremehua auttaa pahimpaan hätään. Kun tiedän ongelman, pidän aina huolta ,että saan aamupalaa. Vähintään kuppi teetä ja kaksi ruisleipää, kinkkua ja juustoa. Siinä minimi. Kunnon hotelliaamiaisella voi vetää lähes pohjattomasti ruokaa, sillä pärjää jo pitkälle päivässä sitten. Aamupalaa 7 aikaan, ja lounas sitten viimeistään yhdeltä ja iltaruokaa noin klo 17-18 ja mielellään iltapalaa, leipä taas klo 21. Sillä pärjää hyvin. Raskauksien aikana noita verensokereita tarkkailtiin ja silloin olivat normaaleja. Mitään perussairautta ei ole, lääkärin toteama laktoosi-intoleranssi vain, ja yleiskunto hyvä ja painoindeksini on 22, ruokavalioni on varmaan hyvä, ainahan hedelmiä ja kasviksia voisi syödä enemmän. 80% rasvaa leivälle, juusto on täysirasvaista, enkä käytä mitään kevytuotteita, en karppaa, makeita ruokia en syö edelleenkään, enkä makeisia.

  • Nimetön

    Voisiko kirjoittaja tai joku lukijoista vielä tiivistää alaotsikon "Mitä asialle voi tehdä?" pääpointit? Kiitos :) Nimim. Ilmeisesti sisälukutaidoton

  • Nimetön

    Voisiko voimakkaan stressin, epäsäännöllisen syömisen ja unettomuuden yhdistelmä aiheuttaa myös sellaista, että samalla henkilöllä välillä hypoglykemiaoireita ilmenee verensokerin todetun laskun kera, ja välillä ilman verensokerin todellista laskua? Tutkimuksissahan ilmeisesti on käytetty asetelmaa joko-tai? Mielen voima on kyllä uskomaton. Toisaalta en oikein vieläkään tiedä kummasta minulla oli kyse, koska joskus verensokeri oli ihan mitatustikin hälyttävän hypoglykeeminen silloin kun tuntemuksia ilmeni, mutta ei läheskään aina. Kummallisen usein se mitatusti alhainen verensokeri sijoittui aterianjälkeiseen (puolesta tunnista pariin tuntiin) ajankohtaan. Paremmin vältyin heikotuksilta, vapinoilta sun muilta silloin kun en syönyt yhtään mitään. Töiden hoitamiseksi oli oltava 12, välillä 24:kin tuntia syömättä mitään, ettei aterianjälkeinen heikotus iske. Opin siis erittäin hyvin ennakoimaan, ja useimmiten pystyin ajoittamaan aterianjälkeisen puolikuolleisuuden kotioloihin ja vapaa-ajalle. Minulla noita "laskuja" ilmeni sen jälkeen kun turvallisuudentunne katosi täysin. Jatkuvaa uhkailua, ahdistelua, vainoamista, seuraamista ym. erään häiriintyneen tyypin taholta. Luonnollisena seurauksena on krooninen stressi, joka ilmenee joka ikisessä ympäristössä ja tilanteessa. Kyse lienee yhteisvaikutuksesta, koska tietenkään en saanut syödyksi usein noina aikoina ja toisaalta olin erittäin pakovalmiissa tilassa koko ajan enkä myöskään nukkunut koskaan levollisesti. Tuosta on jo aikaa, ja stressi on pelkkä muisto vain. Oireet ovat kadonneet täysin ja tuskinpa niitä verensokerinlaskujakaan tulee (en ole nähnyt syytä mittauttaa enää).

    • Patrik BorgKirjoittaja

      "Voisiko voimakkaan stressin, epäsäännöllisen syömisen ja unettomuuden yhdistelmä aiheuttaa myös sellaista, että samalla henkilöllä välillä hypoglykemiaoireita ilmenee verensokerin todetun laskun kera, ja välillä ilman verensokerin todellista laskua?" Aika todennäköisesti voisi. Välillä stressioireina ja välillä hypoglykemioina - ja näiden erottaminen voi olla hyvin vaikeaa.

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Kyllähän reaktiivinen hypogykemia ilman muuta vaikeuttaa painonhallintaan. Mutta on asialle tehtävissä. Laihduttaminen pahentaa tilannetta vain isossa energiavajeessa, mutta sopivasti mitoitettu ruokavalio ja kokeilleen ahettu ruokavalion laatu aika varmasti auttaa laihtumaan ja hillitsemään reaktioita kun katsoo tarinaasi. En tarkoita henkilökohtaisesti tätä, mutta jokainen pitempään laihdutuksen kanssa puuhaillut tietää, että on vakiohomma että asiakas sanoo tietävänsä just miten laihdutetaan - mutta sitten kun katsotaan niin ei tiennytkään. En osaa sanoa, onko sinulla tämä mutta todennäköisyydet ovat kyllä suht hyvät, että sinua kokenut laihdutustoimija voisi auttaa.

  • Nimetön

    Minulle on tehty sokerirasitukoe nelisen kertaa diabetestutkimuksen yhteydessä. Joka kerta koe on mennyt "pieleen": ensin sokeri nousee mutta romahtaa sitten paastoarvoihin noin tunnissa, kahdessa. Kävelen päin seiniä, tärisen ja syke laskee. Yksikään diabeteshoitaja ja tutkimuslääkäri ei ole tätä ilmiötä osannut selittää, minulle on sanottu että jännitän, mahanportti kramppaa eikä sokeri etene vatsalaukusta suolistoon tai sitten koe on otettu jotenkin väärin. Stressi vaikuttaa hypoglykemioihin selvästi, erityisen stressaavissa elämäntilanteissa olen havainnut että heittely vahvistuu ja alkaa aiheuttaa merkittäviä haittoja, koska puolet päivästä menee täysin sekavissa tunnelmissa ja kokouksissa saatan sammaltaa. Näissä tilanteissa minulla on mitattu myös kohonneita insuliinipitoisuuksia, paaston jälkeenkin veressä on merkittävästi enemmän insuliinia kuin normiarvot antaisivat olettaa. Käsittääkseni tämä pysyvästi kohonnut insuliinitaso on johtanut huimiin painonnousuihini. Tälläkin hetkellä painoa on 30 kiloa liikaa ja sen pudottaminen ei kaikista ponnisteluista huolimatta onnistu. Kysymys kuuluukin nyt: Onko ylipainolle tehtävissä mitään? Laihduttaminen pahentaa reaktiivista hypoglykemiaa ja muutenkin tuo laihtuminen tuntuu stressaavan kehoa. Olen kokeillut vähähiilihydraattista diettiä, mutta sekään ei ole painoa onnistunut laskemaan. Ja voin sanoa että tiedän miten laihdutetaan - normaalit säännöt vain eivät tunnu toimivan tässä kehossa. Ulkomailla asuessani minulle määrättiin metformin lääkitys PCOS epäilyn takia, paino tippui parissa kuukaudessa ilman ruokavalio/liikuntamuutoksia 10 kiloa, mutta pudotus loppui siihen. Lopetin lääkityksen kun en sitä enää lääkärin mielestä tarvinnut, mutta paino tuli puolessa vuodessa takaisin (liikunta/ruoka olivat aivan vastaavat kuin painonpudotuksen aikana). Aloitin metformiinin uudeestaan, mutta vastaavaa painonpudotusta ei enää tullut vaikka nyt ajattelen että painonnousu hidastui. Eli onko tämä painonnousu tyypillistä reaktiivisessa hypoglykemiassa ja mitä sen ehkäisemiseksi voisi tehdä?

  • Marjo

    Hypoglukemiaa oisko esim.ikävää kun synttäreillä ,juhlissa paljon makeita pullia,täytekakkua,eikä voi kieltäytyä.Puolentoista- parin tunnin päästä tulee heikotus kohtaus,hiki ,tärisevä olo ,joskus ei aina kielikin puutuu toiselta puolelta,lääkkeeksi olen syönyt omenan,sokeripalan tai hapankorppua ja kyllä kasvisruokakin auttaa.Vajaat puoli tuntia kuuluu niin olo helpottunut.Joskus myös pitkällä lenkillä,toivoisi jo että olisi kotona:( Verensokeri mittauksissa on normaali.

  • Nimetön

    Et ole bloggaillut aikoihin!

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Vähän kiireinen loppukevät ja kesälomat... Blogi elää kyllä, mutta julkaisutahti on aika tempoileva.

Kirjoita kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. En voi antaa kommenteissa henkilökohtaisia hoito-ohjeita – yksilölliseen apuun löydät vastaanoton täältä.

Kirjoittajan kirjautuminen

Lue myös

Haluatko apua käytäntöön?

Näin voin auttaa

Tieteeseen perustuvat ratkaisut yksilöille ja yhteisöille

Tausta
  • Urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry:n puheenjohtaja; Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja 2014–2020
  • 25 vuotta vastaanottotyötä, mm. Syömishäiriökeskus ja Helsingin Urheilulääkäriasema
  • Kirjoja mm. Laihdu uusin keinoin (Otava 2025)