Blogi

Vuosikymmen turhaa ruokatappelua - ja siitä opiksi

Patrik Borg5 min lukuaika 6 054 lukukertaamediaravitsemus netissä

Tämä ei ole mikään uusi fiilis mutta se tuli taas kun luin yhtä juttua. Mä olen aivan hyytynyt siihen että ravitsemuskeskustelu pyörii edelleen rasvan ja hiilihydraatin ympärillä kuten se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Ja jos ei pyöri, niin siihen sen joku kääntää.

Tämä teema pitäisi olla jo "sovittuna"

Enkä nyt väitä, etteikö rasvassa ja hiilihydraateissa olisi ollut ja ole yhä keskusteltavaa. Kyllä on - kuilu eri näkemysten välillä on vielä iso vaikka onkin lähentynyt. Omassa ajattelumaailmassani tämä asia olisi voitu vain ratkaista paljon aiemmin ja siirtyä eteenpäin keskustelemaan muista asioista. Miten niin? En nyt jaksanut kaivella mielipiteeni todistusaineistoa (esim. keho.netistä) mutta aika huoletta voin todeta että jo joskus 2003-2005 oli aika helppo todeta, että vähähiilihydraattinen on yksi vaihtoehto terveelliseen syömiseen varsinkin jos se koostetaan (esim. South Beach Diet -tyyppisesti) kasvikunnan tuotteista ja öljyistä enemmän painottuvaksi.

Voi olla, että tähän johtopäätökseen olisi ollut tutkimusnäyttöä jo aiemmin mutta ainakin tuohon mennessä osviittaa oli riittävästi. Ja kas kummaa, eipä tuo johtopäätös ole kummoisesti muuttunut sittemminkään kuten Reijo Laatikainen hiljattain kirjoitti ja on tähän lopputulokseen tultu myös ihan tieteellisissä katsauksissa.

Se miksi sitä sopua ei ole tullut on varmasti moninainen show. Mutta harvalla on varaa sanoa että asioita olisi katsottu avarakatseisesti - joukossa on toki ollut tällaisia yksilöitä mutta kriittinen massa on puuttunut. Peiliin katsomisen paikka on monessa kohtaa muiden syyttelyn sijaan. Minusta yksi ravitsemustutkimuksen tavoite olisi haarukoida mahdollisimman laajaa näkemystä hyvästä syömisestä - käsi pystyyn kenen mielestä joku osapuoli rasva/HH -debatissa olisi tätä edistänyt. Kyllä se on mennyt niin että kuka nyt sitten mitäkin ruokia olisi halunnut pitää vältettävien listalla.

Jo vuosia sitten olisi ollut mahdollisuus päästä tällaiseen yleiseen "sopumielipiteeseen" - sitten ajan kanssa olisi voitu hioa tyydyttyneiden rasvojen ja hiilihydraattien finessejä mutta niistä ei olisi tarvinnut tehdä mitään syömisen kulmakiviä. Mutta kun ei... Terveyspuolella on ollut vaikea hyväksyä vähähiilihydraattisuutta vaihtoehtona ja toisella puolen on tapeltu kynsin hampain tyydyttyneen rasvan puolesta - ydinongelma minusta on ollut että hiilihydraatit ja tyydyttynyt rasva on debatin molemmilla osapuolilla liitetty tiukasti toisiinsa vaikka ne ovat osin eri teemoja.

Ja vähähiilihydraattisuus on liitetty liian suorasti ketoosiin ja minimihiilareihin vaikka säätönappula hiilihydraattien määrässä on portaaton. Vähähiilihydraattisuutta kun voi toteuttaa myös ilman ketoosia, voita ja pekonia jos ne huolettavat. Olisi voitu todeta, että aika hyvin näyttää ihminen pärjäävän monenlaisilla hiilihydraattimäärillä ja että tyydyttyneen rasvan rooli ei enää näytä niin isolta ja sen sopiva saantikin voi muuttua ruokavalion kokonaisuuden mukana. Hiotaan niitä nyansseja sitten lisätutkimuksen kanssa mutta vähähiilihydraattisemmallakin voi syödä hyvin. Case closed ja eteenpäin.

Mitä tärkeämpää voisi olla?

No onkos tästä jotain haittaa, että asiasta on väännetty näin pitkään. Minusta on. Niin kauan kun me jauhamme tätä asiaa niin keskustelun julkinen paine on pois asioista jotka olisivat mielestäni tärkeämpiä. Koen tavallaan että olemme missanneet useita vuosia mahdollisuutta puuttua syömisen isoihin ongelmiin.

Ja mitäs ne isot ongelmat mielestäni ovat? Melkein puolet aikuisista syö huonon lounaan ja loppupäivän syöminen menee siitä sekaisin, kouluruokaa syödään surkeasti ja kouluruuan valmistamista ollaan viemässä yhä isompiin yksiköihin, syömme kasviksia liian vähän, saamme niukalti välttämättömiä rasvahappoja, miten kalan syönti "ongelman" voisi ratkaista, stressaamme liikaa syömisestä, janojuomakulttuurimme menee huonoon suuntaan, ruokakulttuurimme on menossa huonoon suuntaan ruuan arvostuksen laskiessa, syömishäiriöt kaikissa muodoissaan ovat iso ongelma, moninaiset vatsavaivat vaatisivat huomiota jne..

Jos joku haluaa näitäkin asioita katsoa vain rasva/hiilihydraattikinastelun näkökulmasta niin se varmasti onnistuu - mutta on aika turhaa ja varmasti epärakentavaa. Niin kauan kuin kinastellaan niin hukkaamme yhteistä ääntä näiden isojen asioiden edistämiseen.

No onneksi näissä kaikista asioista olla huolissaan ja niitä yritetään parantaa terveyden edistämisessä. Mutta näiltä toimilta puuttuu nyt julkisen keskustelun paine ja siksi toimenpiteiden edistäminen on hidasta ja vaivalloista. Julkisen keskustelun paine päätöksentekoon on valtava ja haluan sen nykyistä parempaan käyttöön tukemaan terveellisempää syömistä. Jos viimeiset viisi vuotta olisi keskusteltu enemmän vaikkapa kouluruuasta niin veikkaisinpa että isommat keskuskeittiöhankkeet olisivat jäissä, ruokatunnit kouluissa olisivat pitempiä ja järkevämpiin aikoihin, kouluruuan laatu olisi menossa parempaan suuntaan ja kouluruokailun rahoitus olisi kasvussa.

Nyt ollaan jälkijunassa, mennään heikoilla lisäainekohuperusteilla (vaikka voihan sitäkin kautta jotain hyvääkin tulla) ja asiallinen debatti aiheen ympärillä on yhä liian hiljaista mikä näkyy valitettavasti mm. mainiossa Kouluruokatietopankki -blogissa.

Jatko

Ottaen huomioon ettei "sopuratkaisua" ole vieläkään löytynyt niin voisimmeko nyt kuitenkin hiljalleen päästä näissä rasva/hiilihydraattiasioissa johonkin kultaisen keskitien synteesiin puolella ja toisella - tämä ei lähde siitä että odotetaan toisen osapuolen tulevan "järkiinsä" vaan siitä että laajennetaan omaa käsitystä hyvän syömisen mahdollisuuksista ja erotetaan isot linjaukset pienistä.

Jatkossa jos uusia isoja kysymyksiä tulee eteen niin voisiko yleinen ajatusmalli olla enemmän suuntaan "voisikohan tuokin toimia" kuin "tuskin se toimii". Asiantuntemukseni ei ole kummoinen sillä sektorilla, mutta nyt esim. D-vitamiinikeskustelussa on tullut vähän fiilis että siinäkään ajatus ei ole ollut ihan avoimimmillaan. Tutkimus joka tapauksessa näyttää asian tilan ennemmin tai myöhemmin, mutta tuo epätietoisuuden väliaika olisi lyhyempi ja helpompi jos lähtövire uusiin asioihin olisi uteliaan positiivinen.

__________________________________________________________________________________

PS. Jälkikäteen tuli mieleen yksi tiivistys vielä mitä toivoisin. Jos nyt miettii tätä rasva/HH debattia niin siinä on älyttömästi yhteisiä intressejä mutta on keskitytty eroihin - tottakai media suosii ristiriitoja mutta kyse on myös keskusteluosapuolista. Kasvisten syöminen, kunnon aterioiden syöminen, ruuasta nauttimisen ja ruuan tekemisen korostaminen, kalan syöminen, kouluruuan laatu jne olisi esimerkkejä yhteisistä intresseistä..

Minun muistikuvissani ei ole kuin yksi ainoa kerta jolloin mediakeskustelussa joku yritti kiinnittää huomiota näiden yhteisten teemojen ajamiseen sen sijaan että kinataan eroista. Se oli Fogelholm jossain vuoden takaisessa TV-ohjelmassa. Tätä kaipaan siis enemmän - yhteisten intressien esiinnostamista mahdollisten ristiriitatulkintojen ohella.

PPS. Ja tiedetään että tällainen ajatus globaalista yhteisymmärryksestä on naiivi. Asioita voi tulkita monin tavoin ja jotkut vaan nauttivat tai jopa hyötyvät ristiriidoista. Mutta jos keskustelu kuitenkin menisi parempaan suuntaan...

Kommentit (60)

Kommentit on siirretty Patrikin aiemmasta Blogspot-blogista (patrikborg.blogspot.com).

  • LingLing

    Ainiin. Unohtu kehua. Hyvä kirjoitus. :)

  • Jari

    Valitettavasti 80-90 % virallisten tahojen ravitsemustiedottamisesta täyttää seuraavat kriteerit: - Sanoma ei perustu tieteelliseen näyttöön tai sitten näyttöä on tarkoitushakuisesti katseltu värillisillä linsseillä, välillä suoranaisesti vääristelty - Sanoma on yksisuuntainen, keskustelua ei ole, tai jos jonkinlainen kommentointimahdollisuus löytyy, niin asiantuntija tai toimittaja ei koskaan vastaa kritiikkiin - Ylimielisyys

  • Mirka

    Vhh-puolella paljon hallaa on tehnyt yksi erittäin aktiivinen kirjoittaja, jolle minkäänlainen konsensus tai laaja-alainen näkemys ei ole vaihtoehto. Ärhäkkä oppositio-asenne virallisen koulutuksen saaneita kohtaan, vaikka olisivat sopuisiakin, on leimannut keskusteluita. Taustalla on lahkosaarnaja-perinnettä aivan kirjaimellisesti. Tämä ei ole suinkaan kaikkien lähtökohta, mutta sopuisammat persoonat valitettavasti jäävät helposti pimentoon.

  • LingLing

    Viimeisen vuoden aikana olen nähnyt kolme ohjelmaa Suomen televisiossa vhh:sta ja jokaisessa vhh:ta noudattava esimerkkihenkilö on paistanut pekonia. Odotan jo innolla seuraavaa ohjelmaa. Syy siihen että äärilaitojen mielipiteet tulevat tuota penäämääsi sopumielipidettä paremmin esille johtunee siitä että media rakastaa vastakkainasetteluita ja kaikenlaisia ääri-ilmiöitä (eli siis uutisia!).

  • Heidi

    Hyvä kirjoitus!!! Itse olen pyrkinyt vähentämään huonoja hiilareita, valkoista sokeria, vehnäjauhoa tms. jättämällä pastat, vaalean leivän ja kahviherkut pois. En kuitenkaan paistele pekonia ja pihviannoksiakaan jatkuvasti. Tosin näin kesällä grillattu liha tai kala maistuu kesäisen salaatin kera. Totuus taitaa kuitenkin olla ettei media "suostu" sopuratkaisuun vaan ne äärimmäisyydet kaivetaan esille väkisinkin. Muutenkin lukiessani blogiasi huomaan sinulla olevan minun tyyliin sopivia ajatuksia.

  • Mirka

    Olen silti aistinut karppausinfossa uutta suuntaa: Nuoria, koulutettjua, kriittisiä ja medialukutaitoisia. PubMed-käyttäjiä heti kun vinkittää. Jotka eivät etsi auktoriteettia, vaan ihan oikeasti tietoa itse, eri osapuolia arvioiden ja kuunnellen. Veikkaan että touhu alkaa vihdoin vähitellen viisastua. (terv. Hullu luumu)

  • Nimetön

    Hieno avaus keskustelevaan suuntaan Patrik. Olisi tosiaan aika ryhtyä etsimään ratkaisuja sen sijaan että ongelmia paisutellaan. Oli näkemys miten "äärilaidassa" tahansa niin on paljon asioita joista varmasti kaikki ovat yhtäkin mieltä (kuten tuossa luettelit), voitaisiin vaikka keskittyä näihin nyt alkuun ja ryhtyä hommiin ihmisten terveyden puolesta :)

  • Nimetön

    Ja vielä tuohon äsköiseen lisäten.. Pointtini oli siis se, että jos vastakkainasettelu alkaa jo opiskeluvaiheessa, niin tuskin se työelämään tultaessa muuttuu enää suvaitsevaiseksi.

  • Nimetön

    Hienoja kirjoituksia. Kiitos niistä... tätä lukiessa palasi mieleen muutama päivä sitten bongaamani lainaus/lausahdus... ”Seek the company of those who seek the truth, and run away from those who have found it” -Vaclav Havel

  • Mirka

    Yhteisiä teemoja todellakin on ja hyvin olennaisia, ja se on tiedostettu myös Karppausinfossa muutamaa jäärää lukuunottamatta. Jako tuskin meneekään karppi-VT -linjalla, vaan molemmat leirit hajoavat tässä kysymyksessä. Hyvä, kokoava kirjoitus.

  • Patrik BorgKirjoittaja

    P: tuolla kalansyöntiongelmalla itse asiassa tarkoitin just tuota ravitsemus vs ekologisuus -aspektia. Ympäristöteemat kun tullee väkisinkin mukaan ravitsemuspolitiikkaan ja tästä en ainakaan itse ihan tiedä mitä mieltä olisin.

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Lisäilin jutun loppuun uuden PS:n koska en sitä tajunnut sanoa ihan noin alkuperäisessä jutussani.

  • Sanna T.

    (Ravitsemus)tieteeseen kuuluu olennaisena osana ihmettely, avoimuus uudelle, kriittisyys ja etsiminen. Kaikenlainen yhden totuuden fanaattinen julistaminen on tästä kaukana. Niin paljon kuin meitä rasvitsemustieteilijöitä on viime aikoina parjattukin, niin itse kuitenkin tunnen useita avarakatseisia, uteliaita ja sopivan kriittisiä yksilöitä. Mitä rasva-hiilarikeskusteluun tulee, niin näkisin kuitenkin, että keskusteluissa on ollut usein monia muitakin tasoja kuin vain pelkkä keskustelu optimaalisista rasvan ja hiilarien energiaprosenttiosuuksista.

  • Nimetön

    Haluaisin sanoa, että myös virallispuolella on mielestäni melko kapeakatseisia ajattelijoita. Olen itse ravitsemustieteen opiskelija ja haluan ajatella omilla aivoillani ja suhtaudun kriittisesti annettuun tietoon. Meidän opiskelijoiden joukossa kaipaisin enemmän tämmöistä kriittistä asennetta ja kyseenalaistamista, ei vain otettaisi valmiina sitä mitä opettajat ja muut asiantuntijat meille sanovat. Koska opettajien asenne näyttää helposti tarttuvan myös opiskelijoihin, olisi heidän mielestäni korrektia puhua esim. karppaamisesta tai antti heikkilästä ammattinsa edellyttämällä sivistyneisyydellä. Onneksi poikkeuksiakin meidän opiskelijoiden keskuudesta löytyy.

  • Nimetön

    Keskustelun ytimessä on valitettasti koko ajan ruoka-aineet tai ravintoaineet ja niiden mahdolliset/todennäköiset terveysvaikutukset. Eli ravitsemusta ja ruokailua suoritetaan. Ja siitäkös stressia pukkaa ja varmasti keho siihen reagoi. Kukaan ei syö pelkästään yhtä ruoka-ainetta tai saa elimistöönsä vain yhtä ravintoainetta. Lopputuloshan on erittäin monen tekijän summa ja tätä faktaa "ruokatappelussa" ei ole tuotu esiin. Ei siis nähdä metsää puilta. Eräs some-kirjoittaja pääsi mielestäni asian ytimeen. Hän oli vieraillut ulkomailla toisessa ruokakulttuurissa. Ateriat syödään tiettynä kellonaikoina. Ruokailu tapahtuu rauhassa, kiireettömästi, perheen ja ystävien kesken. Tähän opitaan lapsesta pitäen. Ruoka ja ruokahetki on siis arvossaan käytännön tasolla, ei pelkästään puheissa. Ylipainoisia ihmisiä näkyi erittäin vähän. Kirjoittaja uskoo perimällä olevan vaikutuksensa, mutta pääpointti löytyy ruokakulttuurista.

  • Nimetön

    Tuskin kalan syöntikään on kynnyskysymys, mongolian paimentolaiset ja maasait noin esimerkiksi tuntuvat pärjäävän ihan hyvin ilman kalaa. Lisäksi kalan syönnillä on vähintään yhtä vakavia ympäristövaikutuksia kuin lehmien piereskelyllä. Perimmäinen ongelma on tietysti se, että ihmisiä on liikaa, mutta kannattaa tosiaan miettiä, missä määrin ihmisiä oikeasti kalansyöntiin kannustaa. Ihmiset jostain syystä tuntuvat ajattelevan, että kala olisi jotenkin luontoystävällisempi tai "hipimpi" vaihtoehto kuin pihvi, mutta ei se asia ihan niinkään ole. Muuten loistava kirjoitus. *P*

  • Nimetön

    Tasapaino kaikessa on hyvä ohjenuora. Se on sitä yin-yangia. Olen todellakin samaa mieltä Patrikin kanssa että nyrkit piiloon ja avokätisesti avustamaan toisiamme hyvin ruokatottumusten eteenpäin viemiseksi. Minä kaipaan että energisisällön sijasta keskusteltaisiin ruuan ravintoarvoista, vitamiineista ,mineraaleista. Voiko se olla niin että syötättää enemmän sellaista ruokaa jossa nämä arvot on alhaiset, sen takia että keho haluaa täyttää ne kiintiöt kuitenkin, ja silloin tulee syötyä liikaa jos ajatellaan energiapuolta. Suurin osa syödystä ruuasta olisi siis arvotonta ihmisen elimistölle. Joku, en muista kuka (luin sen joku aika sitten) oli laskenut että ihminen pärjää erittäin vähällä grammamäärällä ruokaa päivässä jos se on ravinnollista. Me syödään ehkä 2-4 kertaa enemmän grammoja kuin tarvittais jos syötäis vain optimaalisesti.

  • Patrik BorgKirjoittaja

    Sanna: juu kyllä minäkin pidän meidän ammattikuntaa varsin avarakatseisena. Samoin kuin monia vaihtoehtoiseltakin puolelta. Ongelma on lähinnä tämä esillä oleva keskustelu ja sen kärjistyminen. Haluaisinkin keskustelua uusille urille osin senkin vuoksi että ammattikuntamme pääsisi näyttämään toisiakin puoliaan - kuten Reijokin totesi. Mirka: no tulithan sinäkin kaapista sen keho.net tittelin kera :) Ja toivotaan ja uskotaan.

  • Meri

    Hieno kirjoitus ja vielä hienompaa, että sen kirjoitit sinä, joka olet näkyvästi mukana julkisessa keskustelussa ja varmasti suht neuraalilla tavalla, kun verrataan moniin muihin. Nostaisin yhteisiksi intresseiksi myös ikääntyneen väestön ruokailun ja nimenomaan mahdollisuuden yhteisöllisyyden ruokailuun, en tarkoita vain ruoan laatua. Samoin muu laitosruokailu kouluruokailun lisäksi, kuten sairaalaruoka, kaipaisi jytkyä remonttia. Mutta kuten Mirkakin mainitsee aistivansa uudenlaista, raikasta suuntaa, minäkin näen ja koen jonkin vähän joustavamman ja tilavamman tekevän tuloaan tiukkapipoisen omissa leireissä kököttämisen sijaan. Enkä puhu nyt vähiten itsestäni henkilökohtaisesti. Ja siitähän tämä sinunkin kirjoituksesi on hyvä esimerkki, samoin tässä kommenttiosiossa käyty avoin ja asiallinen, hyväksyvä keskustelu. Viva la Finlande! Vielä tästä makroaine- ja rasvasuosta noustaan ruokakulttuurin uuteen kukoistukseen. Ja sitä paitsi: ilman idealismia ja naiiviakin uskoa parempaan mikään ei muutu. Eläköön niillekin.

  • Reijo

    Tavoiteltava pyrkimys tuo asenne "ihmetellään ja kokeillaan yhdessä". Isolla tasolla on tosiaan käynyt niin, että rasvakeskustelu on vienyt huomion monelta muulta asialta. Yksi surullisimpia asioita on se, että ravitsemuseliittin juuttuessa rasvoihin myös suuri ravitsemusasiantuntijajoukko (me rivimiehet ja -naiset) on kaventunut monen ulkopuolisen silmissä pelkäksi tyydyttyneen rasvan jahtaajaksi ja lautasmallin promoottoriksi. Väitän, että kaikki se hyvän lisäksi mitä Pohjois-Karjala projektin perinne on aiheuttanut, on sen hengessä käyty rasvakeskustelu myös ollut omiaan huonontamaan meidän julkisuuskuvaa. Liian kapea-alaista keskustelua. Mikrotasolla vääntö ja säätö on edistänyt asioita. Ainakin omalla kohdalla, väännöstä ja pienestä kiihkosta, on saanut lisäpotkua opiskella asiat paremmin. Kiitos Jarille, Mirkalle ja kaikille muillekin, jotka ovat kanssani jaksaneet vääntää. Tämä on ollut hurjan mielenkiintoista.

Kirjoita kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. En voi antaa kommenteissa henkilökohtaisia hoito-ohjeita – yksilölliseen apuun löydät vastaanoton täältä.

Kirjoittajan kirjautuminen

Lue myös

Haluatko apua käytäntöön?

Näin voin auttaa

Tieteeseen perustuvat ratkaisut yksilöille ja yhteisöille

Tausta
  • Urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry:n puheenjohtaja; Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja 2014–2020
  • 25 vuotta vastaanottotyötä, mm. Syömishäiriökeskus ja Helsingin Urheilulääkäriasema
  • Kirjoja mm. Laihdu uusin keinoin (Otava 2025)