Blogi

Mitkä ihmeen paheet?

Patrik Borg2 min lukuaika 4 734 lukukertaahyvä syöminenruokarauhasyömisen psykologiasyömissyyllisyys

Onko minulla syömisessä paheita?

Ajoittain törmään utelevaan kysymykseen mitä paheita minulla syömisessä on. Siis mitä ihmeen paheita?! Ei syömisessä ole paheita. Syön mitä syön, en syö mitä en syö ja sillä siisti. Iso osa terveellistä ja osa ei, mutta ei niistä mikään pahe ole. Samaa ajattelua toivon syömisessä muillekin. Ja mitä pahe ylipäätään tarkoittaa? Ja miten jokin ilmiö ylipäätään valikoituu paheeksi? Onko suomalainen Wikipedia oikeilla jäljillä todetessaan, että paheen tausta on moraalinen?

Sillä sen ymmärrän, kyllä maailmassa paheksuttavia asioita on. Mutta missä vaiheessa syömisen terveysriskistä tuli moraalinen asia ja pahe? Toki koko paheen käsite syömisessä on osin "vain" puhetapa - keino kuvata epäterveellistä syömisen osa-aluetta - mutta kyllä siihen paheellisuuden kokemukseenkin törmää.

Onko terveysriski pahe?

Terveysriskeistä usein tuntuu olevan kyse kun syömisen paheista on puhe? Makeiset (sokeri!!), rasvaiset juustot (tyydyttynyt rasva!!), limut (hapot!!)... Miten nämä ovat paheita? Joo, jonkin kollektiivisen kustannusnäkökulman kautta voisin etäisesti ymmärtää (en hyväksyä) paheksunnan, mutta kun ei takaa näytä löytyvän sellaisia vaikutteita. Vielä paremmin ymmärtäisin syömispaheen käsitettä ekologisesta (liha!!) tai sosiaalisesta näkökulmasta (epäreilut banaanit!), mutta siihenkään en kovin usein törmää. Kyllä se jotenkin tuntuu useimmiten terveysriskiin liittyvän.

Ja siinä on hassuja vivahteita mukana. Jos terveysriski on pahe, niin ensinnäkin näyttää olevan pahe tehdä jotain epäterveellistä, mutta jonkin terveellisen tekemättä jättäminen ei näytäkään samanlaiselta paheelta - vaikka sama lopputuloshan se on. Karkin syöminen on pahe, mutta varsin yleistä liian niukkaa öljyn käyttöä ei mielletä paheeksi. Ja terveysriskeistä vain jotkin näyttävät valikoituvan paheiksi. Ja lopulta tietysti paheiksi joidenkin kirjoissa kuuluu asioita, joiden terveysriski vaikuttaa olevan aika olematon (aspartaami!).

Paheellinen Suomi

Jos epäterveellisyys on paheellista niin voi jösses miten paheellinen kansa me olemme. 2/3 osaa kansasta kärsii paheesta nimeltä liian vähäinen liikuntaa. Terveellisesti syövien suomalaisten määrä on kovin vähäinen. Univaje on yleinen pahe ja yhdessä stressaavan elämäntavan kanssa yksi sun toinen on varsin paheellinen. Laitetaan kaikki pienemmätkin terveysriskit yhteen, niin hyveelliset suomalaiset voi kohta laskea sormin.

Tai ehkä hieman armeliaampi lähtökohta olisi jättää terveysriskit pois paheiden listalta. Kun en oikein usko paheen kokemuksen ja syyllistämiseen kautta tapahtuviin elintapamuutoksinkaan eli en usko paheen kokemuksen tuovan mukana mitään hyvää ahdistuksen vastapainoksi. Jotkut kyllä uskovat sen olevan tarpeellinen voimavara elintapamuutoksen käynnistämiseen - senkun, olemme eri mieltä.

Toki paheen käsite on kulttuurinen, kollektiivinen ja niinpoispäin eikä minun mutinani sitä hirveästi muuta. Mutta oikeastaan minua kiinnostaa kyllä kuulla, mitä mieltä te olette paheen käsitteestä syömisessä? Itselleni paheen käsite on varsin jäsentymätön ja mielelläni opin mitä nyansseja asiassa koetaan.

Kommentit (40)

Kommentit on siirretty Patrikin aiemmasta Blogspot-blogista (patrikborg.blogspot.com).

  • Nimetön

    Kyllä sitä itsensä paheelliseksi tuntee, kun iso maha todistaa että on tullut oltua liian ahne ruokapäydässä. ;)

  • Nimetön

    Paheen voisi käsittää toistuvana toimintona, joka vahingoittaa ja jonka tiedät vahingoittavan sinua. Painosanalla toistuva.

  • Nimetön

    Itse pidän esim. sokerinsyömistä MINULLE paheena, koska siitä tulee niin selvästi huono olo. Silti sitä on joskus jostakin ihmeen syystä syötävä... Eli kyse on enemmän siitä, että tiedän 100-varmaksi että huono olo tulee, silti syön.

  • Nimetön

    Itse ajattelen niin, että kun suhtaudun jonkin asian syömiseen addiktiivisesti niin, että sitä tulee syötyä enemmän kuin on missään määrin kohtuullista, se on pahe. Uskoisin, että jos (ja välillä voin sanoa myös "kun") syön Patrikin oppien mukaisesti, mikään ei ole pahe. Mutta vielä en ole oppinut syömään rennosti!

  • Nimetön

    Kaikki mikä vähänkin viittaa nautintoon on automaattisesti pahe. Mutta mitä elämää sellainen on, jossa ei koskaan ole nautintoa? Saako sillä kirkkaamman kruunun jos on koko elämänsä nipottanut ja kärsinyt hiljaa (valittamisestakaan ei kukaan tykkää!)

  • Nimetön

    Pahe on uskonnollinen termi, jolla pyritään syyllistämään ihmistä nautinnosta. Ei pitäisi lainkaan käyttää syömisestä, sillä se on perustoiminto. Syömäongelmien kanssa painivia ihmisiä todella paljon ja pahe-käsityksen liittäminen ei yhtään paranna heidän ongelmiaan.

    • ANNE R.

      Hyvä huomio. Määritelmät leimaavat ihmistä ja tuovan lopulliselta tuntuvan tuomion joka sitoo ihmisen tuohon määritelmään.

  • Nimetön

    Olen tietoisesti yrittänyt opetella pois pahe-termin käytöstä samalla, kun olen opetellut rennompaa ruokailua. Jos herkuttelee fiksusti silloin tällöin ja kohtuudella, ei mielestäni näitä herkkuhetkiä voi mieltää paheeksi. Mielestäni minulla ei ole paheita ja söin tänään päiväkahvini kanssa rivin tummaa suklaata. Silloin kun herkutellaan, tehdään se mieluummin hyvällä omalla tunnolla ja nautitaan, kuin podetaan siitä syyllisyyttä loppupäivä. Tämän olen oppinut seuraamalla Pöperöproffan blogia, joten kiitos siitä. :)

  • Nimetön

    Syön sokeria ja juon kahvia, jotta jaksaisin töissä raskaana. Varmasti pahe, etenkin olosuhteet (raskaus) huomioon ottaen, mutta ei oikein ole vaihtoehtoja, kun ei töissä nukkuakaan saa. Määrät sentään onnistun pitämään mielestäni kohtuullisina. Mutta siis jos voisin lomailla, en tarvitsisi välttämättä kahvia ja karkkia.

  • Nimetön

    Käytän termiä "pahe" omasta makeansyönnistäni (karkki ja jäätelö), mutta lähinnä puolihuumorilla. En syyllistä itseäni syömisistäni, koska pääsääntöisesti elintapani ovat terveelliset. Kuvaan karkkia paheeksi kai siksi, että tiedän sen liiallisissa määrissä olevan haitallista - ihan niin kuin mikä tahansa liiallisissa määrissä on haitallista. En kuitenkaan koe morkkista, tai tarvetta selitellä. En myöskään koe olevani ainakaan toistaiseksi niin syvällä paheiden syövereissä, että Makuunin irtokarkkien tai italialaisen gelaton avulla tuhoaisin terveyteni. Jos terveysriski kasvaisi merkittävästi, vähentäisin. Kokonaisuus ratkaisee, eli niin kauan kuin useimmat palikat ovat kunnossa, ei yksi elementti voi nähdäkseni horjuttaa koko terveyttä! Koska en esimerkiksi tupakoi, käytä alkoholia tai syö enemmän kuin kulutan, on karkki oleva "paheeni", eikä mielestäni (ainakaan nykyisellä kulutuksella) mitenkään huonoin mahdollinen elintapa. Ensi kertaa pohdin, onko sanan "pahe" käyttö huono tässä yhteydessä. Toisaalta se, mille ei ole koskaan antanut merkitystä, ei ole merkityksellinen. Neutraali suhtautuminen auttanee ainakin itseäni säilyttämään syömisen rentona. Samoin silkka maalaisjärki, eli mikä nyt todellisuudessa on missäkin määrin terveydelle haitallista.

  • Nimetön

    Jos hyveitä ovat ne taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan, niin paheita olisivat ne taipumukset, joita noudattamalla tekee hallaa itselleen ja elämälleen. Jokainen tietää itse, mistä se tossu puristaa.

  • ANNE R.

    Pahe on liian kiltti sana ja hienosteleva. Jos minulle pahe pitäisi avata auki, olisi se jotain ihan hirveetä ja kiellettyä, PAHAA TEKEVÄÄ

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Sanan koettu merkitys on olennainen. Paha, pahaa tekevä, paheksuttava vai mikä - itse koen sanan paheksuttavan vahvasti paheeseen liittyvänä. Jolloin se ei ole objektiivisesti tarkasteltavissa kuten pahaa tekevä. Tosin pahaa tekeväkin sisältää syömisessä liian fysiologisen näkökulman. Koska "psykologisestihan" mikä tahansa yksittäinen ruoka tekee hyvää jos sen niin kokee.

  • Nimetön

    Olipas valaiseva kirjoitus! Tajusin, että kyllä minulla huonosti nukkuminen ja vähäinen liikunta ovat paheita. Eivät ehkä paheita sinänsä, vaan niiden suoria seurauksia. Paheena kun on valvoa ihan liian myöhään vain siksi "ettei huvita vielä lopettaa sitä hauskaa tekemistä mitä on tekemässä, vaikka huomenna pitää aikaisin töihin" ja harrastaa liian vähän liikuntaa, koska "olen kaikki päivät töissä ja ulkona sataa ja varvasta särkeeä ja [lisää huono tekosyy tähän]". Univaje ja huono kunto ovat paheistani seuraavia tiloja. Katsos vain O.O! t. toimistotyöläinen

  • Nimetön

    minulle Pahe tarkoittaa jotain ruokaa, minkä syömistä ei voi vaan kontrolloida. Nautintoa ei synny "pahe-ruoan"syömisestä, vaan tulee tilalle morkkis. Ruoka, joka on pahe, ei ole minun "terveellistä ruokaa" -listalla. Pahe on jotain, jota harrastetaan joskus, minulle lähinnä karkin muodossa lauantaisin. Mielestäni minun "paheet" vaikuttavat siihen, että minulla on liian pyöreät muodot. Siksi yritän rajata Paheet lauantaille ja loput 6 pv pysyä "kurissa ja nuhteessa" JMN

    • Ana

      Niin. Pahe aiheuttaa syyllisyyttä. Siinä se mittari mielestäni on.

    • Nimetön

      Juuri näin minäkin paheen määrittelisin, asia tai teko, joka aiheuttaa syyllisyyttä ja josta kokee, että se pitäisi jättää tekemättä. Ehkä liittäisin asiaan myös sosiaalisen paineen.

  • Tarja

    "ei ole varaa ostaa kalliita terveellisiä ruokia" - mistä lähtien kaali, juurekset ja sipuli ovat olleet kalliita? Marjoja saa (tai kausi on tältä vuodelta melkein ohi, mutta sai vielä vähän aikaa sitten) ilmaiseksi metsästä, samoin sieniä. Ohrasuurimoista ja ruisjauhoista saa makoisaa puuroa, ja itse tehty leipäkin on paitsi halvempaa, terveellisempää ja paremman makuista kuin kaupasta ostettu. Pakastekala tai Norjan lohi tarjouksessa ei paljon maksa, jos ei pääse itse kalaan, ja jauhelihaakin saa usein tarjoushinnalla. Pavuista saa proteiinin vieläkin halvemmalla. En ole koskaan ymmärtänyt tätä väitettä, että kun on vähän rahaa, on pakko syödä huonosti. En ole juuri tullut kuolemansyntejä ajatelleeksi (ateisti kun olen), mutta mistähän johtuu, että peräti kaksi niistä (ahneus ja mässäily) liittyvät syömiseen? Olisikohan sillä mitään tekemistä sen kanssa, että siellä ja silloin, kun lista on laadittu, mässäilyyn oli varaa vain rikkailla? Köyhyydestä tehtiin näin hyve, koska suurin osa kansasta oli köyhää. Mitä tulee omiin ruokapaheisiini, luokittelen paheeksi sen, että syön ylipäätään enemmän kuin pitäisi ja varsinkin makeaa menee yli kohtuuden (päivittäin, ehkä 150 g päivässä). Lisääntynyt makeansyönti voi olla kompensaatiota vähentyneelle alkoholinkäytölle, olen noin vuoden ajan juonut enää puolet aikaisemmasta määrästä. Ylimääräinen suklaa-annos taitaa kuitenkin olla terveydelleni vähemmän haitallinen kuin ne pois jätetyt oluet...?

  • Nimetön

    En osaa mieltää ruokaan sanaa "pahe". Sen sijaan omiksi "paheikseni" (huonoiksi, epäterveellisiksi tavoiksi) lasken liian myöhään nukuukmaanmenon, liian liikunnan ja liian vähäisen energiansaannin.

  • Nimetön

    "Huonosti nukkuminen on pahe ". Ai silloinkin kun uni ei tule ei sitten millään silloin kun olisi tilaisuus nukkua ja sitä todella tarvitsisi ? Oikeasti joku ei vaan kertakaikkiaan saa nukutuksi, vaikka kuinka hyveellinen haluaisi olla. Mitäs sitten tehdään ? " Hyi hyi sika sika nyt kyllä nukut ..." Mie herään kahden kolmen aikaan yöllä enkä millään saa uudestaan unta ja aamulla ei jaksaisi millään nousta kun on nukkunut liian vähän. Iltapäivällä ei meinaa pysyä tolpillaan eikä mitään ajattelua vaativaa jaksa tehdä. Oon kuitenkin yrittänyt sinnitellä hereillä, että menisin vasta illalla nukkumaan ja unta riittäisi yöksi. Tuloksena nukahtaminen istuaalleen klo 20 jälkeen , ja taas liian aikainen herääminen. Olisin vaikka miten hyveellinen ja nukuisin vain ja ainoastaan oikeaoppisesti jos joku vaan kertois miten se tehdään. Syömisen suhteen on helpompaa. On olemassa selvät säännöt siitä mikä lasketaan epäteveelliseksi ja mikä ei, ja määristäkin on olemassa suositukset. Entäs kun joku on vaikka niin köyhä ettei sillä oo varaa ostaa kalliita terveellisiä ruokia, vaan pitää tyytyä Eu-ruokajakelun makaroneihin ja vehnäjauhoihin ? Hyi miten paheellinen !

    • Patrik BorgKirjoittaja

      Niin.. Jujuhan oli että univaje tai heikompi syöminen ei ole minusta pahe.

  • Nimetön

    Mielenkiintoinen teksti. En ole koskaan pysähtynyt miettimään sanaa "pahe". Miellän omalla kohdallani paheeksi (kuten moni aikaisemminkin) syömisen josta tulee paha olo. Saatan syödä irtokarkkeja tai sokeria niin kauan että tulee paha olo ihan fyysisesti, ei kai se silloin mitään nautintoa ole, mutta joku sokerin koukuttava voima siihen ajaa. Olen aina ollut hoikasta päästä ja liikun niin paljon, että ylimääräisiä kaloreita ei edes tarvitse kauheasti pelätä ja siltä kantilta voin kyllä syödäkin herkkuja vaikka usein, mutta kerralla kun niitä mättää liikaa tulee paha olo ja se on paheeni.

  • Nimetön

    Zepa tiivisti asian ytimen oivallisesti yllä.

  • Maisa

    Tässä on tullut melko samanlaisia vastauksia jo, mutta lisään omani ketjuun. Mielestäni omassa syömisessäni ei ole paheita. Jos joskus satun ostamaan suklaalevyn tai aivan ihanaa espanjalaista Manchego-juustoa, syön ne ja jopa nautin siitä, vaikka tiedostan, että ne ovat epäterveellisiä ja eivät välttämättömiä fyysisen hyvinvointini kannalta (ehkä psyykkisen hyvinvoinnin kuitenkin). Silti en koe niitä paheina. Ehkä siksi, että siitä ei tule pahaa mieltä. Pahe on mielestäni jotain toistuvaa mistä tulee itselle paha mieli. Koen sen olevan vahvasti kytköksissä itse verbiin paheksua. Mielestäni paheksunta tulee aina ulkopuolelta. Itsensä paheksunta on mielestäni aivan turhaa eikä kenenkään pitäisi sitä tehdä. Joku fiksu on joskus määrittänyt mikä on hyväksi meille ja mikä ei ja näiden normien perusteella sitten pidämme jotain asioita paheina. Nämä normitkin muuttuvat koko ajan ja myös ne normien asettajat. Jotain mitä nyt pidämme paheena ei välttämättä ole ollut sitä 100 vuotta sitten tai tule olemaan tulevaisuudessa. Mielestäni pahimmassa tapauksessa pahe voi olla oman mielen tuotos, josta normaalisti ei paheksuttaisi, joka saatta johtaa psyykkisiin sairauksiin.

  • Nimetön

    Pahe-sanan liittäminen syömiseen lienee samaa jatkumoa kuin mässäilyn määrittely yhdeksi kuolemansynniksi.

Kirjoita kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. En voi antaa kommenteissa henkilökohtaisia hoito-ohjeita – yksilölliseen apuun löydät vastaanoton täältä.

Kirjoittajan kirjautuminen

Lue myös

Haluatko apua käytäntöön?

Näin voin auttaa

Tieteeseen perustuvat ratkaisut yksilöille ja yhteisöille

Tausta
  • Urheiluravitsemuksen asiantuntijat ry:n puheenjohtaja; Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja 2014–2020
  • 25 vuotta vastaanottotyötä, mm. Syömishäiriökeskus ja Helsingin Urheilulääkäriasema
  • Kirjoja mm. Laihdu uusin keinoin (Otava 2025)