Periaatteessa tämä blogautus on jatkoa Häiriintyneen Syömisen -sarjalle (anoreksia, ahmiminen) ja sen osa 3. Mutta en silti otsikoi tätä tuohon sarjaan, sillä kaikki tähän otsikkoon liittyvä ei ole häiriintynyttä syömistä. Liian hyvän syömisen teema oli alunperinkin suunniteltu osaksi sarjaa, sillä ortoreksia on toki ihmisten mieliä mietityttävä syömishäiriö - mutta teema unohtui kunnes aihetta sekä pyydettiin että sattui tulemaan pari sopivaa asiakastapausta asiasta muistuttamaan.
Aihe on liian hyvä syöminen - ja jos joku luulee, ettei se ole mahdollista niin toki on ja monella tavoin. Tietysti liian hyvä syöminen on lopulta puutteellista ja ei-oikeastaan-hyvää-syömistä, mutta kutsutaan sitä nyt tällä nimellä, koska taustalla ilmiössä on pyrkimys syödä mahdollisimman hyvin - joka on lopulta liian hyvää.
Liian hyvän syömisen voi käytännössä tiivistää siihen, että henkilö yrittää liki kaikessa syömisessään tehdä vain järkeviä ratkaisuja: jokaisen viljatuotteen pitää olla täysjyväinen, valita vähäsokerisin tuote tai vähärasvaisin, perinteisiä herkkuja ei syödä vaan herkuiksi valikoituu uusia "terveellisiä herkkuja" jne. Kun syömistä katsoo niin kaikki on niin hemmetin terveellistä ja fiksua - ja jos joskus ei ole niin siitä tupataan kokea enemmän tai vähemmän syyllisyyttä.
Aihe on liian hyvä syöminen - ja jos joku luulee, ettei se ole mahdollista niin toki on ja monella tavoin. Tietysti liian hyvä syöminen on lopulta puutteellista ja ei-oikeastaan-hyvää-syömistä, mutta kutsutaan sitä nyt tällä nimellä, koska taustalla ilmiössä on pyrkimys syödä mahdollisimman hyvin - joka on lopulta liian hyvää.
Liian hyvän syömisen voi käytännössä tiivistää siihen, että henkilö yrittää liki kaikessa syömisessään tehdä vain järkeviä ratkaisuja: jokaisen viljatuotteen pitää olla täysjyväinen, valita vähäsokerisin tuote tai vähärasvaisin, perinteisiä herkkuja ei syödä vaan herkuiksi valikoituu uusia "terveellisiä herkkuja" jne. Kun syömistä katsoo niin kaikki on niin hemmetin terveellistä ja fiksua - ja jos joskus ei ole niin siitä tupataan kokea enemmän tai vähemmän syyllisyyttä.
Liian hyvä syöminen syömishäiriönä - ortoreksia
Ortoreksia oli muutamia vuosia sitten paljon esillä - todennäköisesti, koska se kuulosti monen toimittajan mielestä uudelta ja jännältä. Kymmenisen vuotta syömishäiriöisten parissa työskelleenä en ole vieläkään tavannut puhtaasti ortoreksisesti oireilevaa sairastavaa henkilöä. Siis henkilöä, jolla häiriintyneen syömisen motiivi keskittyy vain tai edes pääasiallisesti terveyteen. Sen sijaan yleistä on, että ortorektista oireilua on anorektisen oireilun ohella - eli henkilöllä syömisen keskiössä on syömisen vaikutus painoon ja siinä sivussa on sitten tarttunut myös joitakin terveysperusteisia motiiiveja - jotka nekin tosin usein kaivelun jälkeen osoittautuvat painomotiiveiksi.
Ihan varmasti ortoreksiaa sairastavia on - veikkaan vaan, että niitä ei ole kovin paljoa. Kun syöminen on kaavoihin kangistunutta, rajoittavaa, pakonomaista, ahdistavaa ja vaikuttaa liiallisen terveyshakuiselta niin veikkaukseni on kuitenkin että pohjalla on anorektinen oireilu, jossa terveysperusteet ovat tietoinen tai tiedostamaton tekoselitys valinnoille. Tietysti lopulta ihan sama onko kyseessä ortorektinen vai anorektinen oireilu - tällainen syöminen heikentää hyvinvointia ja elämänlaatua niin voimakkaasti, että asiaan kannattaa tarttua viipymättä ja aloittaa matka parempaan syömiseen joka tapauksessa. Ja varsin pakonomaisen ja ahdistavan oireilun - eli siis syömishäiriön - tapauksessa, sitä matkaa ei kannata aloittaa yksin vaan muiden avulla.
Liian hyvä syöminen yleisimmillään
Yleisimmin liian hyvä syöminen ei mene väkinäisyydessään ja pakonomaisuudessaan ihan syömishäiriöasteiselle tasolle - mikä on tietty ylipäätään hyvin veteen piirretty viiva mistä se alkaa. Mutta eivät syömisvalinnat vailla jännitteitäkään ja liiallista totisuutta ole eli ollaan oikeastaan tunnelmallisesti jossain syömishäiriön ja normaalin syömiskäyttäytymisen välimaastossa. Syömisen terveys- tai painovaikutukset mietityttävät enemmän kuin tarvitsisi ja ajoittain myös ahdistavat ja ohjaavat käyttäytymistä ohi nautintojen. Ei hyvä.
Tällaisessa syömisessä osa syömisvalinnoista on aidosti luontevia ja huolettomia - mutta osa väkinäisiä ja ajoittain ahdistusta tuottavia. Eli kyseessä on ainakin hyvinvointia nakertava syöminen. Käytännössä tällainen syöminen on useimmiten myös liian kevyttä syömistä - ei niin kevyttä, etteikö jaksettaisi tai että paino laskisi reilusti. Mutta liian kevyttä kuitenkin. Jaksaminen kärsii ylipäätään ja etenkin paljon liikkuvilla ylikunto, junnaava suorituskyky ja rasitusvammat ovat yleisiä. Paino on normaalipainon alarajoilla tai hitusen alipainon puolella ja kuukautiset naisilla epäsäännöllisiä tai poissa. Jos liialliseen keveyteen yhdistyy ruokavaliossa liiallinen vähärasvaisuus niin sitten koetut iho- ja hiusongelmat ovat melko yleisiä.
Toinen yleinen variaatio samasta teemasta on niillä, jotka pyrkivät syömään liian terveellisesti mutta liian kevyt syöminen ajaa heidät ahmimisongelmiin ja siten paino-ongelmiin - vaikka he eivät ahmimisen vuoksi kykene yliterveelliseen syömiseen niin taustalla on koko ajan pyrkimys siihen ja se lopulta pitää ahmimista yllä.
Kyllä tätäkin syömistä kannattaa alkaa vapauttamaan kohti hiukan vähemmän totista syömistä ja kohti aidosti parempaa ruokavaliota, joka parantaa jaksamista ja hyvinvointia.
Liian hyvä syöminen vahingossa
Siis kukaanhan ei nykypäivänä vahingossa yhtään miettimättä syö liian hyvin. Kyllä liian hyvän syömisen takana on aina enemmän tai vähemmän tietoiset valinnat. Mutta niinkin voi käydä, että syömistietoisella ihan vapautunutkin syöminen voi olla liian hyvää. Jos omat mieltymykset kovasti ohjaavat perusterveelliseen syömiseen niin reilulla ja joustavallakin syömisotteella syöminen voi jäädä liian kevyeksi. Tähän olen itse törmännyt lähinnä urheilijoilla tai runsaasti muuten liikkuvilla ja luulen, että vähemmän liikkuvilla ongelmia ei tulekaan - vasta kun kulutus nousee suureksi niin muuten terveellinen syöminen muuttuukin liian hyväksi syömiseksi suhteessa suureen kulutukseen. Kun terveellisen syömisen perusominaisuuksiin kuuluvat hyvät kylläisyysvasteet ja osin puutteellinen ruuan imeytyminen (jotak normitilassa nähdään hyötynä) niin runsaasti liikkuvilla niistä tuleekin riittävää syömistä vaikeuttavia tekijöitä. Maratoonarilla ei yleensä ole varaa olla turhan tarkka syömisestään.
Näissäkin tapauksissa liiallinen vähärasvaisuus on usein osa ongelmaa, mikä tuo lisäongelmia.
Miten korjata ongelma?
Ymmärtämällä, että se mikä on hyvää syömistä ei ole 100 %:sti fiksuja valintoja. Vaan 80 %. Tai 70 %. Tai 90 %. Tai ylipäätään, että hyvä syöminen koostuu enimmäkseen fiksusta syömisestä, jossa on kuitenkin pelivaraa kaikenlaisille poikkeamille, jotta voidaan elää joustavasti, hauskasti ja monipuolisesti - eli jos haluat tehdä jotain syömisessä niin sinä voit tehdä sen, etkä törmää päässäsi mihinkään rajoitusajatelmiin. Kun sinä syöt seuraavan kerran pizzan/karkkipussin/suklaata/tms. niin sen olisi oltava osa hyvää syömistä eikä mikään pahe tai ongelma. Saitte varmasti jujusta kiinni...
Ei tämäkään aina aukea ihan itsestään eikä ihan heti, koska syömisen kieltorakennelmat voivat automatisoitua ja olla yllättävänkin syvällä. On aika yleistä, että asiakas itse kokee ettei tykkää jostakin ruuasta ja vasta pitemmän pohdinnan jälkeen tunnistaa että itse asiassa tykkääkin, mutta kokee ettei ruokaa pitäisi syödä jonkun paino/terveysajatuksen vuoksi. Hyvä ensiaskel on alkaa tekemään listaa ruuista ja syömistilanteista, joissa ei syö tai valitse jotakin vaikka haluaisi (unohdetaan allergiat, joissa kannattaakin välttää)- ja sitten ajan kanssa tarkastella listalle tulevia asioita. Periaatteessa sen listan pitäisi olla tyhjä koska kaikkea kyllä voi syödä ja listalle päätyminen on enemmän tai vähemmän merkki turhan mustavalkoisesta ajattelusta.
Mistä liian hyvä syöminen kumpuaa?
Olisi liian helppoa sanoa, että "osa ihmisistä vetää asiat aina överiksi.. ja me nyt vaan eletään maailmassa, jossa ihanteet ja arvot on vaativia ja vääristyneitä.. ihmiset nyt vaan haluaa kokea hallinnan tunnetta tai päteä edes jossakin"... jne. ajatusmalleja jotka liittyvät asiaan.
Näin tietty on, mutta on meillä ihan viestinnällisiäkin ongelmia kun melkein kaikki syömisohjeistus tähtää syömisen parantamiseen, mutta juuri missään ei jarrutella sen muuttumista liian hyväksi. Nykyisestä viestinnästä on siis ihan loogista ajatella, että valintojen kannattaisi olla 100 %:sti fiksuja vaikka sitä ei tarkoiteta - ja törmään tähän asiakaskokemukseen jatkuvasti. Tsekatkaapa parit yleisimmät terveyssivustot niin aika äkkiä havaitsette, että ohjeet ovat yleensä vain syömisen parantamiseen tähtääviä määrittelemättä mikä on riittävän hyvä ja ylipäätään joustavuuden ja kohtuullisuuden ilmapiiri on aika ohut. Voitte sitten vertailla rustaamiani lyhyitä ohjeita SuomiMies -sivustolle ja pitäisi näkyä se ero kuinka viestinnässä minusta pitäisi ohjata riittävän hyvään eikä täydelliseen syömiseen. Mutta yleiseroina voidaan viestiä kahdella tapaa:
* "valitse täysjyväisiä viljatuotteita" on totaalinen ohje - itse käytän "valitse enimmäkseen täysjyväisiä mutta ei kaiken tarvitse olla".
* valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita -> valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita jos maku ei kärsi, jos kärsii älä valitse
* syö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä -> syö vähintään puoli kiloa kasviksia, mutta 1-1,5 kg/vrk määrillä kannattaa pohtia onko niitä jo niin paljon että kokonaisuus kärsii
* vältä makeisten syöntiä -> ei herkkuja kannata syödä montaa kertaa päivässä eikä ehkä edes päivittäin mutta kerta viikossa on jo asketismia
* jne..
Eli viestinnässä pitäisi huomioida myös se toinen pää, ettei ohjetta noudateta liiallisuuksiin. Miksi näin ei tehdä? Varmaan halutaan ytimekästä viestintää eikä lavertelevampaa, jota liiallisuuden huomioiminen vaatii. Varmaan ei uskota, että syöminen voi mennä liiallisuuksiin. Ja osin luulen, ettei edes tajuta että ohjeistuksesta voi tulla ongelmia. Tai jos tajutaan niin niitä pidetään marginaalisina. Oikeastaan ihan sama mikä syy on, pieleen menee kuitenkin.
Ihan varmasti ortoreksiaa sairastavia on - veikkaan vaan, että niitä ei ole kovin paljoa. Kun syöminen on kaavoihin kangistunutta, rajoittavaa, pakonomaista, ahdistavaa ja vaikuttaa liiallisen terveyshakuiselta niin veikkaukseni on kuitenkin että pohjalla on anorektinen oireilu, jossa terveysperusteet ovat tietoinen tai tiedostamaton tekoselitys valinnoille. Tietysti lopulta ihan sama onko kyseessä ortorektinen vai anorektinen oireilu - tällainen syöminen heikentää hyvinvointia ja elämänlaatua niin voimakkaasti, että asiaan kannattaa tarttua viipymättä ja aloittaa matka parempaan syömiseen joka tapauksessa. Ja varsin pakonomaisen ja ahdistavan oireilun - eli siis syömishäiriön - tapauksessa, sitä matkaa ei kannata aloittaa yksin vaan muiden avulla.
Liian hyvä syöminen yleisimmillään
Yleisimmin liian hyvä syöminen ei mene väkinäisyydessään ja pakonomaisuudessaan ihan syömishäiriöasteiselle tasolle - mikä on tietty ylipäätään hyvin veteen piirretty viiva mistä se alkaa. Mutta eivät syömisvalinnat vailla jännitteitäkään ja liiallista totisuutta ole eli ollaan oikeastaan tunnelmallisesti jossain syömishäiriön ja normaalin syömiskäyttäytymisen välimaastossa. Syömisen terveys- tai painovaikutukset mietityttävät enemmän kuin tarvitsisi ja ajoittain myös ahdistavat ja ohjaavat käyttäytymistä ohi nautintojen. Ei hyvä.
Tällaisessa syömisessä osa syömisvalinnoista on aidosti luontevia ja huolettomia - mutta osa väkinäisiä ja ajoittain ahdistusta tuottavia. Eli kyseessä on ainakin hyvinvointia nakertava syöminen. Käytännössä tällainen syöminen on useimmiten myös liian kevyttä syömistä - ei niin kevyttä, etteikö jaksettaisi tai että paino laskisi reilusti. Mutta liian kevyttä kuitenkin. Jaksaminen kärsii ylipäätään ja etenkin paljon liikkuvilla ylikunto, junnaava suorituskyky ja rasitusvammat ovat yleisiä. Paino on normaalipainon alarajoilla tai hitusen alipainon puolella ja kuukautiset naisilla epäsäännöllisiä tai poissa. Jos liialliseen keveyteen yhdistyy ruokavaliossa liiallinen vähärasvaisuus niin sitten koetut iho- ja hiusongelmat ovat melko yleisiä.
Toinen yleinen variaatio samasta teemasta on niillä, jotka pyrkivät syömään liian terveellisesti mutta liian kevyt syöminen ajaa heidät ahmimisongelmiin ja siten paino-ongelmiin - vaikka he eivät ahmimisen vuoksi kykene yliterveelliseen syömiseen niin taustalla on koko ajan pyrkimys siihen ja se lopulta pitää ahmimista yllä.
Kyllä tätäkin syömistä kannattaa alkaa vapauttamaan kohti hiukan vähemmän totista syömistä ja kohti aidosti parempaa ruokavaliota, joka parantaa jaksamista ja hyvinvointia.
Liian hyvä syöminen vahingossa
Siis kukaanhan ei nykypäivänä vahingossa yhtään miettimättä syö liian hyvin. Kyllä liian hyvän syömisen takana on aina enemmän tai vähemmän tietoiset valinnat. Mutta niinkin voi käydä, että syömistietoisella ihan vapautunutkin syöminen voi olla liian hyvää. Jos omat mieltymykset kovasti ohjaavat perusterveelliseen syömiseen niin reilulla ja joustavallakin syömisotteella syöminen voi jäädä liian kevyeksi. Tähän olen itse törmännyt lähinnä urheilijoilla tai runsaasti muuten liikkuvilla ja luulen, että vähemmän liikkuvilla ongelmia ei tulekaan - vasta kun kulutus nousee suureksi niin muuten terveellinen syöminen muuttuukin liian hyväksi syömiseksi suhteessa suureen kulutukseen. Kun terveellisen syömisen perusominaisuuksiin kuuluvat hyvät kylläisyysvasteet ja osin puutteellinen ruuan imeytyminen (jotak normitilassa nähdään hyötynä) niin runsaasti liikkuvilla niistä tuleekin riittävää syömistä vaikeuttavia tekijöitä. Maratoonarilla ei yleensä ole varaa olla turhan tarkka syömisestään.
Näissäkin tapauksissa liiallinen vähärasvaisuus on usein osa ongelmaa, mikä tuo lisäongelmia.
Miten korjata ongelma?
Ymmärtämällä, että se mikä on hyvää syömistä ei ole 100 %:sti fiksuja valintoja. Vaan 80 %. Tai 70 %. Tai 90 %. Tai ylipäätään, että hyvä syöminen koostuu enimmäkseen fiksusta syömisestä, jossa on kuitenkin pelivaraa kaikenlaisille poikkeamille, jotta voidaan elää joustavasti, hauskasti ja monipuolisesti - eli jos haluat tehdä jotain syömisessä niin sinä voit tehdä sen, etkä törmää päässäsi mihinkään rajoitusajatelmiin. Kun sinä syöt seuraavan kerran pizzan/karkkipussin/suklaata/tms. niin sen olisi oltava osa hyvää syömistä eikä mikään pahe tai ongelma. Saitte varmasti jujusta kiinni...
Ei tämäkään aina aukea ihan itsestään eikä ihan heti, koska syömisen kieltorakennelmat voivat automatisoitua ja olla yllättävänkin syvällä. On aika yleistä, että asiakas itse kokee ettei tykkää jostakin ruuasta ja vasta pitemmän pohdinnan jälkeen tunnistaa että itse asiassa tykkääkin, mutta kokee ettei ruokaa pitäisi syödä jonkun paino/terveysajatuksen vuoksi. Hyvä ensiaskel on alkaa tekemään listaa ruuista ja syömistilanteista, joissa ei syö tai valitse jotakin vaikka haluaisi (unohdetaan allergiat, joissa kannattaakin välttää)- ja sitten ajan kanssa tarkastella listalle tulevia asioita. Periaatteessa sen listan pitäisi olla tyhjä koska kaikkea kyllä voi syödä ja listalle päätyminen on enemmän tai vähemmän merkki turhan mustavalkoisesta ajattelusta.
Mistä liian hyvä syöminen kumpuaa?
Olisi liian helppoa sanoa, että "osa ihmisistä vetää asiat aina överiksi.. ja me nyt vaan eletään maailmassa, jossa ihanteet ja arvot on vaativia ja vääristyneitä.. ihmiset nyt vaan haluaa kokea hallinnan tunnetta tai päteä edes jossakin"... jne. ajatusmalleja jotka liittyvät asiaan.
Näin tietty on, mutta on meillä ihan viestinnällisiäkin ongelmia kun melkein kaikki syömisohjeistus tähtää syömisen parantamiseen, mutta juuri missään ei jarrutella sen muuttumista liian hyväksi. Nykyisestä viestinnästä on siis ihan loogista ajatella, että valintojen kannattaisi olla 100 %:sti fiksuja vaikka sitä ei tarkoiteta - ja törmään tähän asiakaskokemukseen jatkuvasti. Tsekatkaapa parit yleisimmät terveyssivustot niin aika äkkiä havaitsette, että ohjeet ovat yleensä vain syömisen parantamiseen tähtääviä määrittelemättä mikä on riittävän hyvä ja ylipäätään joustavuuden ja kohtuullisuuden ilmapiiri on aika ohut. Voitte sitten vertailla rustaamiani lyhyitä ohjeita SuomiMies -sivustolle ja pitäisi näkyä se ero kuinka viestinnässä minusta pitäisi ohjata riittävän hyvään eikä täydelliseen syömiseen. Mutta yleiseroina voidaan viestiä kahdella tapaa:
* "valitse täysjyväisiä viljatuotteita" on totaalinen ohje - itse käytän "valitse enimmäkseen täysjyväisiä mutta ei kaiken tarvitse olla".
* valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita -> valitse vähärasvaisia/-sokerisia tuotteita jos maku ei kärsi, jos kärsii älä valitse
* syö vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä -> syö vähintään puoli kiloa kasviksia, mutta 1-1,5 kg/vrk määrillä kannattaa pohtia onko niitä jo niin paljon että kokonaisuus kärsii
* vältä makeisten syöntiä -> ei herkkuja kannata syödä montaa kertaa päivässä eikä ehkä edes päivittäin mutta kerta viikossa on jo asketismia
* jne..
Eli viestinnässä pitäisi huomioida myös se toinen pää, ettei ohjetta noudateta liiallisuuksiin. Miksi näin ei tehdä? Varmaan halutaan ytimekästä viestintää eikä lavertelevampaa, jota liiallisuuden huomioiminen vaatii. Varmaan ei uskota, että syöminen voi mennä liiallisuuksiin. Ja osin luulen, ettei edes tajuta että ohjeistuksesta voi tulla ongelmia. Tai jos tajutaan niin niitä pidetään marginaalisina. Oikeastaan ihan sama mikä syy on, pieleen menee kuitenkin.
Kokemuksesi ja vinkkisi syömisviestintään
Lue myös
- Häiriintynyt syöminen, osa 2 - anoreksian ravitsemushoito
18. lokakuuta 2011
- Kuinka usein voi syödä herkkuja?
19. toukokuuta 2011
- Dieettiloukku
20. toukokuuta 2015
- Mitkä ihmeen paheet?
2. lokakuuta 2013
- Syömishuolista eroon
12. syyskuuta 2012
- Ruokasuolan lisäämisestä
30. maaliskuuta 2012