Integraatiodieetti vai Hyvä Syöminen (tm)?

Kun luin tuossa Reijon mainion VHH-sarjan yhteenvetoa niin siinä oli ruokavaliotyyppien vertailukuva (laihdutustehosta VHH:lla ja vähärasvaisella) joka sai minut miettimään taas kerran tuttua ongelmaa. Mitäs jos omalle käsitykselle hyvästä syömisestä ei ole kategoriaa ja jos on niin ei ainakaan mitään kovin kummoista nimeä? Minä en nimittäin millään keksi miksi muuksi voisin sitä kutsua kuin Hyväksi Ruokavalioksi tai kun syömiskäyttäytymisenkin haluan mukaan niin Hyväksi Syömiseksi. Ei tuo oikein auo ihmisille mistä siinä on kyse.

Vai Unifying theory of eating?

Ja jos nyt tiivistäisin omia ajatuksia hyvästä syömisestä taustoitukseksi: mitä tahansa syödäänkin niin hyvällä omallatunnolla, syödään sen verran kuin tekee mieli, syödään lounas ja päivällinen kunnollisina ja muutenkin jossain määrin tasaisesti, kasviksia ainakin puolisen kiloa päivässä, öljyjä monipuolisesti ja runsaasti, kalaa se 2-3 viikko tai kalaöljyä, joka aterialla selkeä proteiinikomponentti (maitoa, kananmunaa, lihaa, papua tms.), viljatuotteet enimmäkseen täysjyväisinä sen minkä niitä syö välillä nollasta reiluun, juomina enimmäkseen vettä höystettynä halun mukaan maidolla tai kahvilla/teellä. Näiden ulkopuolelle jää paljonkin syömisen kysymyksiä mutta niiden kanssa voi sitten tehdä pitkälti mitä haluaa erityiskysymysten, mieltymysten ja arvomaailman puitteissa. Lopputuloksena voi olla kaikenlaista ruokavaliota vähähiilihydraattisesta runsaaseen, kasvisruokavaliosta luomupaleoon.

Vähärasvainen ei tuolle nimeksi käy, ei käy vähähiilihydraattinenkaan, paleo ei sovi. Hiilihydrattitietoinen olisi koomisen yksinkertainen kun tarkoitus olisi olla myös rasvatietoinen, proteiinitietoinen ja monitietoinen kaikenkaikkiaan. Joku on sanonut että toihan on Zonea! - öö, sanoisin ennemmin että Zonessa on paljon hyvää syömistä mutta turhan rajoittunut sekin on. Suositusten mukainen ruokavalio ei itse asiassa olisi oikeasti kovin kaukana siinä mielessä kuin minä suosituksia ajattelen mutta yleistä mielikuvaa tuo ei vastaa kun ei osu suositushaitareihin (joita ei kyllä ole yksilöille tarkoitettukaan..) ja suosituksia pidetään yleisesti tiukempana kuin ne ovat - joten sekään ei sovi. Vai olisiko sopiva psykologi Pia Charpentierin vitsinä ehdottama Integraatiodieetti joka olisi nimetty psykoterapian suuntauksen mukaan jossa yhdistellään asioita eri suuntauksista - no ei, ihan pimeä nimi tuo olisi. Vai fysiikan Theory of Everything mallinen Unifying Theory of Eating, nope. Ehkä tässä on parempi lopettaa... Mutta en siis keksi en.

Ruoka ratkaisee, ei ruokavaliotyyppi

No totta puhuen en minä mitään brändäystä kaipaa vaikka joku simppeli nimi olisikin näppärä. Tarkoitus oli hahmottaa että aina kun puhutaan jutuissa jostain dieettityypistä niin puhutaan kauheista yksinkertaistuksista ja mielikuvista mitä nimeen liittyy. Kun puhutaan eri dieettityyppien eroista niin kannattaa pitää mielessä että melkein minka tahansa syömisen yleistermin sisällä voidään syödä hyvin tai huonosti - ja lopulta olennaista ei olekaan dieetin tyyppi vaan se mitä ruokia siellä enimmäkseen syödään. Syömistutkimukset ja varsinkin media elävät paljon dieettityyppien vastakkainasettelusta josta tulee helposti mielikuvia että jokin ruokavaliotyyppi olisi parempi kuin jokin toinen - siihen ajatusleikkiin ei kannata lähteä liikaa mukaan. On yksilöllisesti sopivia ruokavalioita, jotka terveyden nimissä määrittyvät minusta tiettyjen yleissääntöjen varaan (jotka siis kuvasin ylempänä) ja niiden ulkopuolella on pienempiä yksilöllisiä kysymyksiä.

Ehkä tässä ei olekaan kysymyksen brändäyksen ongelmasta vaan siitä, että monimuotoista asiaa ei yksinkertaisesti voi kategorisoida parilla sanalla. Ja jokainen sellaisen pyrkimys on jo liiankin härskiä yksinkertaistusta. Minä taidan pysyä edelleen Hyvässä Syömisessä (tm) ja selitetään sitä sitten tilanteen mukaan.